Jääkiekkokatsaus

                                                           

Jääkiekkosarjat ovat nyt pyörineet viikon kaksi. On siis ensimmäinen tilaisuus luoda katsaus siihen, miten homma on lähtenyt liikkeelle. Ja koska kirjoitan tätä Suomessa, päähuomio kiinnittyy luonnollisesti kotoiseen Liigaan ja KHL:ään.

Aloitetaan KHL:stä. Jokerit on aloittanut "tehtävän idässä" jopa yllättävänkin positiivisessa nosteessa. Tiedossa oli toki jo ennen sarjan alkua, että Jokerit on kova nippu, mutta silloin ei vielä ollut vertailukohtia tulevista vastustajista. Nyt on, ja voitanee sanoa, että Jokereiden taso on riittävä tuohon sarjaan. Juuri tällä hetkellä joukkue porskuttaa voittoputkessa, mutta pitkällä kaudella on luvassa aivan varmasti myös vaikeampia kausia. Sen verran kova tasoinen KHL näyttäisi olevan nyt nähtyjen seitsemän pelin perusteella.

Sarjojen vertailu on aina vaikeaa ja voitanee myös kysyä, että onko kauhean hedelmällistä, mutta pakostakin KHL:ää tulee verratuksi SM-liigaan. Ja päätelmät näin kauden alussa ovat seuraavanlaisia.

Vauhti KHL:ssä on selkeästi kovempi. Tämä johtuu siitä, että pelaajien henkilökohtainen taitotaso on korkeampi kuin Liigassa. Liigassa sen sijaan pelataan enemmän joukkueena, KHL:n venäläisiä joukkueita vaivaa tietty individuaalisuus, eli huippupelaajat koittavat ratkoa pelejä yksilösuorituksilla. Väitän, että Jokereiden alkukauden menestys osittain pohjautuu juuri tähän; Jokerit pelaa joukkueena vastustajan yksittäisiä huippuja vastaan.

Taklauksia nähdään Liigassa enemmän, ainakin perustuen niihin vajaaseen kymmeneen peliin mitä olen kumpaakin liigaa seurannut. Ja kun Suomessa keskustellaan tuomarilinjan tiukkuudesta, tervetuloa KHL -maailmaan. Siellä vihelletään kaikki estämiset, huitomiset ja kampit todella tarkasti. Ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä. Kolmannessa erässä sitten, jos peli on tiukka, niin "joukkueet ovat varmaan oppineet tuomarilinjan". Silloin ei sitten tuomioita kauheasti enää rapsahtele.

Kaikenkaikkiaan on aivan varmasti hyvä suomikiekolle, että Jokerit pelaa KHL:ää. Se on sitten Liigan asia saada oma tuote siihen muottiin ettei Jokereiden idän valloitus näy esimerkiksi vaikka liigaotteluiden katsojamäärissä. Joka on ollutkin yksi suurimmista keskustelun aiheista alkukaudesta.

Kiekkokaupunki Jyväskylän liiga-avauksen katsojamäärä naurettavat 2.300. Turussa ilmaislipuilla ensimmäisessä pelissä yli 10.000 katsojaa, mutta seuraavassa vain 4.000. Jopa jalkapallon paikallispeli TPS-Inter keräsi suuremman yleisön.

Vaan enpä olisi kauhean huolissani noista katsojaluvuista. Vielä. Syksy on ollut lämmin, ja kun mökeillä tai ulkona on mukava puuhastella, kynnys lähteä katsomaan kiekkoa on korkea. Nyt kun viikonlopuksi ja alkuviikoksi on luvattu talvista säätä, jopa lunta, niin eiköhän väki ala hiljalleen löytämään tiensä taas liigakatsomoihinkin. Jos ei, niin sitten ollaan ongelmissa.

Ja niitä ongelmia voidaan etsiä sitten niin liigaorganisaatiosta kuin joukkueiden toimistoista. Jääkiekkoa Suomessa on jo muutaman vuoden vaivannut jonkinlainen suuruussyndrooma. Eli kun laji on riittävän suuri ja riittävän kauan johtavassa asemassa, unohdetaan se, että peliä pelataan kuitenkin siksi, että yleisö kansoittaisi katsomot. Näin varmistetaan ensin kuluvan kauden loppuunvieminen ja toiseksi tulevaisuus. Jos käperrytään siihen omaan erinomaisuuteen ja siihen, että kyllä ne tulee katsomaan vähän paskempaakin joukkuetta, niin kusessa ollaan. Kysykää vaikka Tepsiltä viime kaudesta.

Tasollisesti Liigan avauskierrokset ovat olleet tyypillisiä avauskierroksia. Yritystä ja vauhtia on enemmän kuin taitotaso edellyttäisi. Tulokset ovat heitelleet, muutama ylläri on voittanut ja muutama ylläri hävinnyt. Kaikki tämä tulee kuitenkin tasoittumaan kunhan päästään normiarkeen. Ja keväällä Kärpät voittaa mestaruuden. Ei siksi että minä haluaisin, vaan siksi, että se on materialtaan, valmennus mukaanlukien, paras joukkue liigassa. Ja todennäköisesti seuraava suomalainen joukkue KHL:ssä.