Tänään se sitten taas alkaa. Se televisiohistorian paskin musiikkiohjelma. No just se, missä tunnetut artistit esittävät toistensa biisejä uusin sovituksin. Ja biisien välillä itketään. Tai nauretaan. Ja kaikilla on mukavaa. Vittu mitä paskaa. Jouni Hynynenkin sanoo niin.
Kolmas tuotantokausi Vain Elämää -ohjelmasta alkaa siis tänään. Kahdella aiemmalla kaudella mukana ovat heiluneet ainakin joskus suositut artistit, toki mukana on ollut juuri tällä hetkelläkin suosittuja tyyppejä. Osa on saanut lisänostetta uralleen ohjelman kautta, mutta ei se mikään automaatti jäähalli- tai stadionkeikoille ole ollut. Eikä levymyyntikään aina saa nostetta, Anna Abreun uusin levy, joka julkaistiin lähes heti neitokaisen Vain Elämää esiintymisen jälkeen, on myynyt heikoiten hänen kaikista albumeistaan. Eikä Neumannkaan ole mitään uutta Dingo -huumaa kokenut.
Toisaalta, Cheek sai aivan uuden buustin uralleen juurikin Vain Elämää ohjelmasta. Kysymys kuuluukin, tuli tämä noste ohjelman avulla vai siitä huolimatta? Olisiko Cheek myynyt kaksi Olympiastadionia mikäli ei olisi esiintynyt ohjemassa? Olisiko hänestä tullut Suomen suosituin miesartisti joka tapauksessa? Ja vastaus kuuluu, mistä minä se tiedän. Saattaa olla että olisi, tai sitten ei. Tuskinpa joka perjantainen mainospläjäys uraa nyt ainakaan haittaa. Varsinkin kun katsojia tuntuu riittävän. Ensimmäisen kauden katsojakeskiarvo oli himpun verran yli 700.000, toisella kaudella se oli jo 750.000 ja veikkaanpa, että tänään starttaavan kolmannen kauden lukema senkus vaan nousee. Sen verran kova kattaus artisteja on lauteilla.
Vain Elämää on kiistatta ollut menestysformaatti. Ja kun joku menestyy, nillittäjiä syntyy aina. Ja kuten arvata saattaa, tämäntyyppistä ohjelmaa nillittää kaikki omasta mielestään "oikeat muusikot", jotka eivät kuuleman mukaan menisi ohjelmaan mukaan vaikka aseella uhattaisiin. Tai siksi, ettei ole pyydetty. Eikä pyydetä. Varsinkin muusikkojen ns. äijäosasto on julkisesti dissannut formaattia. Vittu mitä paskaa, on ollut yleisin kommentti. Ohjelman musiikillisiin arvoihin, siihen, kuinka ohjelmassa esiintyvät artistit pistävät itsensä peliin ja siitä, kuinka vaikeaa on jonkun toisen skenen esiintyjän heittää aivan toisen lajin muusikon biisejä uskottavasti, ei kukaan puhu mitään. Paskaa mitä paskaa. Uskokaa meitä!
Tänään siis lähtee. Kun lavalla ovat Jenni Vartiainen, Samuli Edelman, Vesa-Matti Loiri, Paulat Koivuniemi ja Vesala, Toni Wirtanen ja Elastinen, odotukset ovat korkealla. Nelosen on helppo etukäteen rummuttaa tuolla kattauksella ohjelmaa, joka kuitenkin, formaatista huolimatta, muotoutuu muottiinsa kun päästään itse esityksiin. Voitanee kuitenkin sanoa, että tällä porukalla ei kauhean pieleen voi mennä.
Ajattelin viime yönä, luontoaktivistit voisi ottaa ohjelman hampaisiinsa. Nenäliinoja kuluu enemmän kuin normaali perjantai iltana, sillä mikään muu ohjelma ei saa tälläistä tunne vyöryä liikkeelle.
VastaaPoistaMinä pidän ohjelmasta, jo sen vuoksi että artistit itkevät. Suomalaiset ovat edelleen tunteitaan piilottavia, ehkä nyt uskalletaan itkeä avoimesti, kun Ismo Alanko ja muut rokkikukotkin itkevät julkisesti.
Suurin osa ohjelman haukkujista (julkkikset), ovat kieltäytyneet ensin ja sitten kun tajuavat, siinä meni menestys juna (Cheek) niin haukutaan lehdistössä ohjelmaa. Shit happens, teillä oli mahdollisuus ja oma vika kun ette käyttäneet sitä.
Suosittelen katsomaan ohjelmaa, ihan vaikka siksi, siellä on kauniita naisia. Mutta suosittelen katsomaan kuinka upeita esityksiä siellä on. Tunteet ovat se suurin juttu, Elastinen oli taas se 5 v poika joka kohtasi idolinsa. Tuollaisia aitoja tunteita ei löydy edes Oscar voittaneenssa elokuvassa.