Blogi muuttaa!

Tämä blogi tässä osoitteessa loppuu. Uuden, ja paljon muuta asiaa löydät kotisivuiltani osoitteesta

                                            

                                            www.jarih.fi

Kiitoksia tästä ja tervetuloa uusille sivuilleni. 

Oinosen Pentti

Oinosen Pentti (ps) se vasta veijari onkin. Pentti saa kirjoitella aivan mitä mieleen juolahtaa, ja kun miestä vaaditaan tilille kirjoituksistaan, hän vetäytyy kansanedustajan koskemattomuuden taakse. Penttihän on tunnetusti mies, joka seisoo mielipiteidensä takana. Hah!

Oinonen kirjoitti sanomalehti Karjalaiseen mielipidekirjoituksen, jonka mukaan Kuopiossa olisi viime viikolla raiskattu 15-vuotias tyttö ja että teosta on vahvasti epäiltynä "turvapaikan hakija". Paitsi ettei mikään tässä Oinosen kirjoituksessa pitänyt paikansa. Kuopiossa oli raiskattu nainen, tosin jo joulukuussa, hän ei ollut 15 -vuotias eikä tästäkään teosta epäilty "turvapaikan hakijaa." Muilta osin Pentin kirjoitus toki piti paikkansa. Pentti kuittasi kirjoituksensa vain, että se oli "tuohtuneessa tilassa kirjoitettu". Kysymys herääkin siis, että saako "tuohtuneessa tilassa" kirjoitella aivan mitä sattuu?

Koko homma huipentui Prisman parkkipaikalle, jossa poliisipartio lähestyi Oinosta, joka istui autossaan. Poliisi olisi halunnut viedä kansanedustajan kamarille juttelemaan edellä mainitusta kirjoituksestaan. Pentti ilmoitti pontevasti, ettei nouse autostaan eikä ainakaan ole mihinkään poliisilaitokselle lähdössä. Siihen tarvitaan kuulemma 4-5 riskiä miestä kantamaan, koska olen jullikka vielä tässäkin iässä, Oinonen uhosi. Poliisit luovuttivat. Eivät kuulemma jaksaneet alkaa painia.

Saatan kuvitella sieluni silmin tuon kohtauksen. Oinonen istuu karvalakki korvillaan autossaan kun poliisit lähestyvät häntä. "Anteeksi, mutta Teidän pitäisi lähteä laitokselle selvittelemään kirjoitustanne". Pentti kiristää turvavyötään, pistää ikkunan kiinni ja huutaa, että "minä olen KANSANEDUSTAJA, jolla on koskemattomuus! Ette voi asettaa minua syytteeseen"! Ja lähtee ajelemaan pois. Koska hänellä oli "kylmä".

Perustuslaista löytyvän kansanedustajan koskemattomuus -pykälän mukaan kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan saa riistää valtiopäivillä lausuttujen mielipiteiden vuoksi. Laissa ei mainita mielipidekirjoituksia. Ja mitä perustuslaki sanoo siihen, että kansanedustaja ajaa kännissä? Tappaa jonkun? Raiskaa? Onko koskemattomuus silloinkin voimassa, jos sattuu istumaan Prisman parkkipaikalla omassa autossaan?

Tämä tapaus, kaikessa surullisuudessaan, kuvastaa taas kerran näiden oinosten kaksinaamaisuutta. Eduskunnassa, silloin kun se sopii omiin tarkoitusperiin, ylistetään ja korostetaan suomalaisten virkamiesten, kuten vaikkapa nyt poliisien, ammattitaitoa, mutta kun tuo ammattitaito kohdistuu itseensä, ikkuna pistetäänkin kiinni. Ja kun tilaisuus tarjoutuu, vaikkapa sitten ihan pikkaisen  väritettynä, tölväistä maahanmuuttajia, se tehdään. Se tehdään täysin tietoisena siitä, ettei väärästä todistuksesta seuraa mitään. Koska on koskemattomuus.

Jos minä kirjoittaisin totena ja vaikkapa itse todistajana olevana, että olen nähnyt Pentti Oinosen homoeroottisessa ihmiskontaktissa, joutuisin siitä tilille enemmin tai myöhemmin. Vaikka kuinka tietäisin lausetta kirjoittaessani että se on valetta. Eikä anteeksipyyntö riittäisi. Minulla kun ei ole kansanedustajan koskemattomuutta. Joka näemmä antaa luvan valehdella niin paljon kuin sielu sietää..... 

Ylivieska, part 2 - positiivisesti

No huh huh. Kylläpä edellinen blogini aiheutti melkomoisen myrskyn! Palautetta tuli niin suoraan kadulla, sähköpostitse, Facebookissa kuin tämän blogin kommenteissa. Ja kun tarkoituksena oli vain ihmetellä sitä, miksi kaupungissa pelätään ulkomaalaisia.....

No ok, kirjoittajan mopo ehkä hieman keuli aivan kuten oikeat mopot Asemakadulla perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta koska vuosi 2015, eikun 2016, on julistettu jossain piireissä positiivisuuden vuodeksi, niin koitetataan korjata tilanne. Ja kirjoittaa Ylivieskasta positiivisesti. Kerrankin.

Kaupungin keskusta on ruma. Hei, ihan oikeasti, kukaan ei voi olla niin sokea, että nuo puoliksi tyhjillään, 60- ja 70- luvulta kotoisin olevat tasakattoiset liikerakennukset miellyttäisivät silmää. Eihän? Tämä rumuus kätkee sisälleen sen. että Kalajoen ranta Savisillasta kirkolle asti on ihan nätti. Sitä vaan ei kukaan näe, kun ensikosketus kaupunkiin on valkoinen Myllyrannan ihan pikkaisen rapistunut rakennus. Tai toista reittiä pitkin Asemakadun molemmin puolin sijoitetut 
ruskeanharmaat liikerakennukset. Jotka ovat, aivan oikein, puolityhjiä.

Ylivieska on pikkukaupunki. Ja tämän kirjoitan nyt rehellisen positiivisesti. Pikkukaupunkistatus takaa sen, että sinulla on turvaverkko lähellä, halusit sitä tai et. Todennäköisesti naapurisi tietää asiasi jopa paremmin kuin sinä itse. Mutta pikkukaupunki tarkoittaa myös sitä, että kaikki on lähellä. Palvelut, sairaanhoito, hullujenhuone, kaupat. Kaikki kävelymatkan päässä. Paitsi ettei kukaan oikea ylivieskalainen kävele mihinkään. Kun on nuoresta pitäen syöty, juotu, naitu ja erottu autossa, niin eihän sitä vanhempanakaan osaa autosta luopua. Siksi kaupungissa on enemmän autokauppoja kuin kapakoita.

Kaupunki tarjoaa uskomattoman hienot harrastusmahdollisuudet. Ihan oikeasti. On urheiluseurat, joilla on hienot tilat, on musiikki- ja teatteriopistoa, on Akustiikkaa jne. Moni samankokoinen kaupunki olisi ihan aidosti innoissaan vastaavista mahdollisuuksista. Valitettavasti vain, eikä niinkään yllättävästi, kilpailevat seurat ja yhdistykset eivät mahdu samaan kaupunkiin koska niiden vetäjät ovat riidoissa keskenään, ja näin menetetään monta mahdollisuutta. Niin toiminnan kehittämisessä kuin harrastajien kasvamisessa. Mutta tämäkin siis positiivisessa mielessä.

Kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa Peruskuntayhtymä Kallio. Joka tuntuu olevan todellinen kaatopaikka. Kun Pertin polvea kolottaa, eikä Pertti pääse samana päivänä lääkäriin, siitä kirjoitetaan someen. Paska Kallio! Kukaan ei kirjoita siitä, että Maire, joka sai rintaan pisti, pääsi samana päivänä EKG:hen ja sairaalaan. Tai Veijo, jolla rahat meni yllättäen kerääntyneihin menoihin, sai apua Ylivieskan sossusta kolmen päivän viiveellä. Jenni-Merituuli-Kesäheinäkin pullautti sen esikoisensa helposti Oulaskankaalla. Mikään näistä ei olisi onnistunut suuremmassa kaupungissa. Ihan vaan tiedoksi. Kallio toimii, mutta Kallio toimii kaupunkilaisten hyväksi, ei pelkästään juuri sinun tarpeittesi tai sinun aikataulujesi mukaan.

Ravintolaelämä Ylivieskassa on vilkasta. Kaupungista löytyy fine dining -ravintola, pari ihan perusruokaravintolaa, kiinalainen ja meksikolainen sekä pari turkkilaista ravintolaa. Mättöä löytyy siis ihan jokaiseen makuun. Pikaruuan ystäville löytyy Hese, ja jos olet valmis odottamaan mittaamattoman ajan ruokaasi, King Meal. Iltaisin on mahdollisuus hillua teinihelvetissä, pubissa joko karaoken kanssa tai ilman sekä hieman aikuisempaan makuun suunnitellussa "diskossa". Tai pariutua perinteisesti autossa.

Kaikenkaikkiaan eläminen js asuminen Ylivieskassa on sangen mutkatonta, kunhan muistaa ja hyväksyy muutamat perusasiat. Asuminen kaupungissa on yhtä kallista kuin Oulussa. Ylivieska ON pikkukaupunki, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Ja jos muutat jostain muualta Ylivieskaan, sinun kannattaa olla valkoihoinen.  Paitsi jos perustat ravintolan. Silloin ihonvärilläsi ei ole niin väliä.

Ylivieska ei ole Oulainen. Eikä onneksi Haapavesi. Eikä ennenkaikkea Nivala. Eli Ylivieska on lopulta sangen mukava paikka.



 

Ylivieska

Ylivieska on Pohjoisen Pohjanmaan eteläinen metropoli. Metropolin siitä tekee se, että kaupunki on haalinut kauppakeskittymiä kaikki pellot täyteen ja rakentanut niille peltotilkuille, joissa vielä ei ole elintarvike- tai autokauppaa, pysäköintipaikkoja. Niinpä kauppojen ympärillä on tyhjää pysäköintitilaa arviolta noin 50.000 autolle, kaupungissa, jossa asukkaita on karvan verran alle 15.000.

Ylivieskalaiset ihmiset ovat hyvin vilkkaita, silloin kun keskustelu tapahtuu oman suvun sisällä. Niinkuin se hyvin usein tapahtuukin, sillä kaupungin väestöstä jokainen on vähintäänkin jonkun serkku tai pikkuserkku. Ja ne loputkin kävivät samaa ala-astetta. Kaikki siis tuntevat toisensa ja niinpä esimerkiksi parinmuodostus on helppo ja yksinkertaista. Tuttuja kun löytyy aina. Ja jos ei muuten, niin ainahan on se pikkuserkku.

Tähän kun lisätään vielä väestön merkittävä lestadiolaisuus, alkaa tämä muualla asuville kirjoitettu Ylivieska -esittely olemaan valmis. Lestadiolaisuushan tunnetaan siitä, että lapsia kulkee mm. kaupassa raskaana olevan äidin perässä kymmeniä. Äidin, joka työntää kolmea kukkuroillaan olevaa ostoskärryä. Lestadiolaiset eivät tee rikoksia niinkuin muut ihmiset, sillä lahkon tekemät rikokset ratkotaan siten, että rikollinen pyytää tekojaan anteeksi. Homma on sillä taputeltu, turhahan se poliisia on tämmöisillä vaivata. Varsinkin kun poliisitkin ovat pääosin lestadiolaisia.

Yksi asia tuntuu olevan uusi ilmiö kaupungissa. Se on lukutaidottomuus. Tapaninpäivänä kaupungintalon puistossa sattui raiskaus, jossa kaiksi afrikkalaista väitteiden mukaan raiskasi nuoren naisen. Paitsi ettei raiskannut, koko juttu oli keksitty. Poliisi tieodotti asiasta, lehdet kirjoittivat siitä, mutta ylivieskalaisten päähän oli jäänyt se, että jotkut neekerit raiskasivat jonkun. Niinpä kaupunkilaiset ovat ottaneet oikeudekseen uhkailla kaupungin ehkä noin 5-6 afrikkalaistaustaista henkilöä mm. pesäpallomailoilla jne. Vetoankin tässä näiden uhkailijoiden mahdollisesti lukutaitoisiin sukulaisiin. He kun todennäköisesti eivät muiden kanssa edes puhu. Kertoisitteko ystävällisesti näille urpoille, että SITÄ RAISKAUSTA EI TAPAHTUNUT! Siis kukaan ei raiskannut ketään.

Hieman ennen tätä raiskausepisodia samaan klaanniin todennäköisesti kuuluvat katsoivat asiakseen heitellä polttopulloja asuntolan seiniin, jossa asusteli alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Aivan kuten Tasavallan Presidentti uuden vuoden puhessaan kuvaili, he syyllistyivät siis murhapolton yritykseen. Valitettavasti en saanut tänään (sunnuntaina) ketään Ylivieskan poliisilaitokselta kommentoimaan mikä tässä asiassa on tutkinnan tilanne.

Jotenkin, säälisekaisella myötätunnolla, ymmärrän näitä ihimisiä, jotka pelkäävät ulkomaalaisia. He ovat todennäköisesti kasvaneet siinä oman perheen turvallisessa piirissä, jossa kaikki asiat jaetaan ja tehdään isin, äidin, siskojen ja veljien kesken. Siis ihan kaikki. Kosketus muuhun maailmaan on ollut se, kun on käyty Nivalassa (lähikaupunki, n. 30 km) pizzalla. Alkaahan se pelottamaan kun kaupungin kaduilla kävelee ihan omituisen värisiä ihmisiä........  Kesällä, kun Suomi muutoin täyttyy turisteista, se Ylivieskaan eksynyt ainoa turisti on itse suurempi nähtävyys kuin yksikään kaupungin omista "nähtävyyksistä". Ja pitäähän uusia asioita aina ensin vähän vastustaa. Epäilen, että Ylivieskan johtava nähtävyys, Maitokannumuseo, koki sekin valtaisan vastuspaineen alkuaikoinaan.

No, onneksi tämä Ylivieskan saama ansioton arvo valtakunnan mediassa hivelee toisia. Kuulin tuossa kaupungilla käydessäni erään paikallisen selittävän ylpeänä kaverilleen, kuinka Ylivieska on taas ollut esillä mediassa. Tämänkin tyypin ylpeys olisi varmasti karissut ainakin hieman, josa hän olisi osannut lukea. Ja päässyt perille siitä, missä yhteydessä hänen rakas kotikaupunkissa siellä lehdessä oli.

 

Raiskaus

                                                           

Ihan tähän alkuun saatettakoon tiedoksi se, että raiskaus on yksi ällötävimmistä rikoksia joita tiedän. Se, että käyttää seksuaalisesti jotakuta hyväkseen vastoin toisen tahtoa, saattaa pilata uhrin elämän lopullisesti. Puhumattakaan  hyväksikäytöistä, jotka perustuvat vaikkapa uskonnolliseen tai taloudelliseen asemaan. Yhä vaan iljettävämmäksi muuttuu.....

Mutta mutta, toisaalta en tiedä mitä sanoa siitä, että raiskaussyytöstä käytetään omien etujen ajamiseen. Aika usein kysymyksessä on parisuhteen ongelmat, joita ratkotaan syyttämällä toista raiskauksesta. On kenties eksytty vieraaseen sänkyyn ja kiinnijäämisen pelossa syytetään kumppania, täysin syytöntä, raiskauksesta. Tähän samaan, täysin käsittämättömään lokeroon, kuuluu avioerotilanteessa käytetyt perättömät lasten hyväksikäyttösyytökset. Jännää on se, että näissä uhrina on aina mies.

Joulun aikaan julkisuuteen tuli Ylivieskassa tapahtunut raiskaus. Kaksi "erittäin tummaihoista" miestä oli ilmoituksen mukaan raiskannut nuoren naisen Ylivieskan kaupungintalon läheisyydessä. Poliisi tutki, keskustelupalstat räjähtivät, ja saatan vain kuvitella sitä pelkoa, mikä vallitsi vähänkin tummemman ihon omaavien joukossa kaupungissa. Heitä kun ei nyt niin kovin montaa tässä sisäänpäin lämpiävässä keski/pohjoispohjanmaalaisessa kaupungissa ole.

Ja tänään, vajaa viikko tapahtumasta, poliisi tiedotti, ettei mitään raiskausta ole tapahtunut. En tiedä ilmoituksen taustoista sen tarkemmin, mutta täytyypä ihmetellä tätä "nuorta naista", joka alunperin ilmoituksen teki. Ei sitten tullut mieleen ollenkaan minkälaisen paineen hän asetti jokaikisen kaupungissa asuvan ulkomaalaisen niskaan. Puhumattakaan siitä, kuinka monta heistä on kuulusteltu, mitä se on aiheuttanut heidän parisuhteelle, heidän asemaansa kaupungissa, työpaikoillaan jne. Onneksi kukaan "suomalaisia puolustava" klanipää ei ihan vielä kerennyt kostaa tätä raiskausta. Siis sitä, jota ei koskaan tapahtunut.

Toivon todella, että tätä feikkiuhria ei koskaan raiskata oikeasti. Toivon todella, ettei hän joudu käymään lävitse sitä häpeän tunnetta, jota oikeasti raiskatut tuntevat. Toivon, että hän on oikeasti miettinyt mitä hänen valheellinen rikosilmoitus aiheuttaa, ei pelkästään niille, joita teosta on epäilty, vaan itse asiassa koko kaupungin ulkomaalaisasutukselle. Ja kaikille niille naisille, jotak tekevät tulevaisuudessa ilmoituksen ihan oikeasta raiskauksesta. Toivottavasti tämä nainen kykenee elämään valheensa kanssa. Se kun saattaa olla aivan yhtä raskasta kuin raiskauksen uhrina eläminen.

Hyvää joulua!

                                                        

On kulunut muutama päivä yli sata vuotta siitä, kun ihmiskunta osoitti itselleen joulumielen merkityksen. Elettiin ensimmäistä maailmansotaa, mutta rintamalla joulu voitti jopa sodan.

Jouluna 1914 juoksuhaudoissaan maanneet viholliset nousivat varovasti ylös ja halailivat ja kättelivät vihollisiaan. Tupakkaa, suklaata ja muita pieniä lahjoja vaihdettiin "ei-kenenkään-maalla", pelasivatpa jotkut jopa jalkapallo-ottelun vihollisiaan vastaan. Pieni, inhimillinen pilkahdus muutoin niin tuhoisaan sotaan.

Tapaninpäivänä kapteeni Stockwell, joka taisteli liittoutuneiden puolella Belgiassa, kertoo ampuneensa kolme kertaa ilmaan ja nousseensa juoksuhaudasta. Näin teki saksalaisten puolella myös upseeri, jonka kanssa Stockwell oli vielä joulupäivänä juonut yhdessä olutta. Miehet kumarsivat ja tekivät kunniaa toisilleen, jonka jälkeen sota jatkui.  Mutta pienen hetken joulun ihme oli koskettanut toisiaan tappamaan käskettyjä miehiä.

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni.

Murhaajan mietteet

                                                       

Heti alkuun oletus. Olettakaamme, että 01.12.2006 Ulvilassa murhatun Jukka Lahden tappaja on vielä elossa. Meinasin kirjoittaa, että olettakaamme lisäksi, että Anneli Auer ei murhannut miestään, mutta tämä oletus on turha. Oikeusasteet ovat tulleet siihen tulokseen, että Auer ei ollut teon takana. Jossain on siis henkilö, joka tuon murhan teki. Kenties hän asuu juuri sinun naapurina......

Mitä on mahtanut liikkua tämän ihmisen päässä tekonsa jälkeen? Ajatelkaapas nyt; olet murhannut miehen harkitusti ja suunnitelmallisesti. Murtautuminen jonkun kotiin illalla/yöllä, ihmisen tappaminen kun paikalla on koko muu perhe, ei voi olla pikaistuksissaan tehty teko. Ei sitten mitenkään. Eli olet suunnitellut tekosi tarkkaan. Ja onnistuit siinä, Jukka Lahti kuolee ja sinä pääset pakoon.

Poliisi aloittaa tutkimuksensa, ja murhaajan täytyy olla kuin tulisilla hiilillä. Milloin ovikello soi, milloin poliisi tulee ja pidättää? Kenties näin kävikin, kenties tekijä oli poliisin kanssa tekemisissä, mutta syytteitä ei nostettu. Tai sitten ei, kenties tappaja sai olla rauhassa, ja vähitellen pöly hänen ympärillään laskeutui ja elämä palasi raiteilleen. Niin raiteilleen kun se tuollaisen veriteon jälkeen voi palata.

Osoittaa melkomoista kylmähermoisuutta seurata viileästi sivusta, kun jotain toista, tässä tapauksessa Anneli Aueria, väännetään syyllseksi. Mitä mahtoi tekijän mielessä liikkua, kun Auer tuomittiin? Tai silloin, kun juttu avattiin uudelleen? Puhumattakaan siitä, mitä hänen päässään liikku nyt, kun Auer on todettu syyttömäksi? Teoriassa tutkimus avataan nyt jälleen kerran uudelleen, murhahan ei vanhene koskaan. Alkavatko ne tuliset hiilet taas kasaantua?

Se on ainakin varma, että sen lisäksi, että tekijä oli satavarmasti paikalla murhan tapahtuessa, hän on saanut julkisuudenkin kautta niin paljon tietoa tapahtumasta, että niin kovahermoisen tyypin, joka on elänyt yhdeksän vuotta murha omatunnollaan, on helppo kehitellä tarina, joka sulkee hänet epäiltyjen ulkopuolelle. Hän on voimut tutustua lasten kuulusteluihin, puhelinnauhoituksen arviointeihin, poliisin todisteluun rikostusta parvekelasista ja verisestä pölkystä jne. Veikkaisin ettei itsensä puolustaminen ole edes vaikeaa näin kylmälle ihmiselle.

Niinpä niillä tutkijoilla, jotka alkavat juttua tutkimaan, on edessään niin syvä ja upottava suo, että hyvin suurella todennäköisyydellä juttu jää pimeäksi. Ellei joku sitten koe omatunnon pistosta ja tunnusta. Anneli......? Joku muu......? Vai sittenkin Anneli?

 

Viisi mielenosoitusta

                                                       

Siis mun mielestä herrat on ihan perseestä. Siks mä meen kauppaan ja ostan 24 tölkkiä olutta, vedän hupparin hupun päähäni ja lähden osoittamaan mieltä kaljat muovipussissa. Kun oon vetänyt niitä riittävästi, oon niin rohkea, että uskallan heitellä kyttänatsisikoja tyhjillä tölkeillä. Jos ne siitä suuttuu, niin huudan niille, ett hei, tää on vapaa maa!

Siis taas joku mamu on tehnyt jotain! MV -sivu kerto. Kyllä Suomen pitäis pistää rajat kiinni kaikilta, paitsi tietty mun kavereilta, jos mä joskus ulkomailta jonkun semmosen löydän. Tuskin löydän, koska sehän olisi ulkomaalainen! Tosi hienoa ett joku on järjestäny tommosen kynttiläkulkueen, jossa me voidaan niinkun sivistyneesti kertoa, että kaikki maahanmuuttajat on perseestä ja ne maksaa Suomelle ihan sikana. Ja ne kaikki raiskaa meidän kaikki naisetkin vielä. Siis rajat kiinni eikä enää yhtään ulkomaalaista tänne! Me ollaan ennenkin pärjätty yksin......

Hei kato, mä sain kutsun linnaan. Ei kait me sinne mennä kun me kuitenkin edustetaan vähemmistöjä. Tai joo, mennään kuiteskin. Piirretään tussilla käsivarteen ja päähän semmoset statementit että kaikki huomaa! Vähänkö me ollaan kovia ja edustetaan itteämme!

Mä sain kutsun linnaan. Mut koska mä oon niinku pienten ihmisten asialla niinku aina, mä en viitti mennä. Vittu kun ne kaikki pukeutuukin siellä niin hienosti. Tää on mun ihan oma päätös eikä tää kuulu kellekkään. Lukekaa se mun lehdistötiedote niin huomatte ettei tää kuulu kellekkään muulle kun mulle. Paras aika muuten soitella kommetteja varten on klo 12.00 jälkeen. Ja hei, tää ei liity mitenkään sitten meidän puolueen puheenjohtajakisaan.

Herra Tasavallan Presidentti. Kiitos kutsusta. Sopiiko Teille ja rouvallenne, että esitämme kiitokseksi Veteraanin Iltahuudon? Se kuvastaa mielestämme sitä, mistä näissä juhlissa on pohjimmiltaan kysymys. Eikä meitä enää niin paljoa ole. Meitä, jotka mahdollistivat kaiken tuon edellä olevan.

Kiitos. 

Änkyrät

Yksi hallituksen kärkihankkeista, yhteiskuntasopimus, kaatui todennäköisesti lopullisesti eilen keskiviikkona 02.12.. Jos nopeasti miettii, että miksi, havaitsee helposti, että kaikki sopijapuolet voivat katsella peiliin. Juha Sipilä hallituksineen ei ole osannut käsitellä työmarkkinakenttää, vaan uhkaili/lupaili/veti takaisin erinäisiä työmarkkinoille tähän asti kuuluneita asioita. Työnantajat hukkasivat pelisilmänsä, kun ilmoittivat, etteivät neuvottele enää keskitetystä tulopoliittisesta ratkaisusta. Ja tekivät sen kenties pahimpaan mahdollisimpaan aikaan.

Mutta aivan kuivin jaloin ei tästä hässäkästä selviytynyt työntekijäpuolikaan. Ei vaikka kaikki keskusliitot olivat valmiita neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta. Mutta SAK:n yksi liitto, AKT ei. Ja näin koko yhteiskuntasopimus kaatui, koska työnantajapuoli edellytti, että kaikki liitot ovat neuvotteluissa mukana. Varsinkin AKT, jolla pienestä koostaan huolimatta on järjettömän isot valtit käsissään. AKT voi halutessaan katkaista Suomen tuonnin ja viennin totaalisesti. Ymmärrettävästi työnantajapuoli ei sitä riskiä uskaltanut ottaa, että asioista olisi sovittu kaikkien muiden ammattiyhdistysliittojen kanssa, työmarkkinoilla vallitsisi rauha, mutta AKT:lla rikkoisi sitä lakkoilemalla. Ihan milloin sitä huvittaisi.

Jos haastattelee AKTn normijäsentä, tai tyyppiä joka toimii AKTn hallitsemalla alalla, palaute on melkoisen suoraa. Kontteja satamassa ajavan perus-Reiskan on todella vaikea ymmärtää, miksi hänen pitäisi tukilakkoilla sen takia, että lentoemäntien tauot ovat liian lyhyet. Tai sitä, että AKT ilmoittaa, että sataman ahtaajat ovat nyt viikon lakossa milloin mistäkin syystä. Samaan aikaan sahat painavat puuta ulkomaille lähteväksi, mutta kun ahtaus ei toimi, varastot täyttyvät ja näin puunhakkuu, sahat ja puun kuljetus täytyy seisauttaa. Monikansallisen puuntilaajan konttorissa Euroopassa lasketaan yksi plus yksi, todetaan ettei Suomesta uskalla enää tilata kun toimituksissa on ongelmia, ja käännytään toisen toimittajan puoleen. Näin se, että Leila Lentoemännän tauko on lyhentynyt viidellä minuutilla, vaikuttaa puunhakkaajaan, puun kerääjään, puun kuljettajaan, myyjään, ahtaajaan, laivaajaan ja ostajaan. Ja sitten ihmetellään kun puuala aloittaa yt -neuvottelut.

Eipä ole siis ihme, että rekan nupeissa pidetään AKT:ta ammattiliittona, joka kusee omiin muroihinsa.Ja rankasti.

No, AKT kaatoi siis yhteiskuntasopimuksen. Hallitus on kertonut, että seuraavaksi se tulee ottamaan pakkolait käyttöön. Toisin sanoen  luvassa on ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus, loppiaisen ja helatorstain muuttaminen normaaliksi työpäiviksi, leikkauksia lomarahoihin, vuosiloman enimmäispituuden rajoittaminen kuuteen viikkoon jne. Toivottavasti kuntien työntekijät muistavat kiittää AKT:ta kun heidän jo ansaittu vuosiloma lyheneekin kuuteen viikkoon. Eli samalla kun AKT ajoi ahtaaja-Reiskan asioita, se unohti kuntien kätilöt ja sairaanhoitajat. Tosin tässähän olisi taas hyvä paikka pysäyttää koko Suomi kun edellä mainituista eduista aletaan neuvotella.

Itseasiassa on hieman harhaanjohtajavaa syyttää AKT kaikesta edellä mainitusta, sillä päätökset yhteiskuntasopimuksen kaatamisesta teki AKT puheenjohtaja Marko Piirainen. Yleensä tämänkokoiset päätökset tehdään AKT:n hallituksessa, mutta se on kokoontunut viimeksi marraskuun alussa. Niinpä tämän päätöksen takana seisoo omalla naamallaan Marko Piirainen. Yksin.

Piiraisen taustapiruna ei ole hirvittävän vaikeaa nähdä SDP:n kannustavaa väkeä. Metalliliitto on Riku Aallon (sd) esittänyt julkisuuteen hämmentäviä lausuntoja ja Antti Rinne (sd) tarjonnut "auttavaa kättä" hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen väliseen riitaan. Nyt kun yhteiskuntasopimus ja keskitetty tulopoliittinen ratkaisu on haudattu, on helppo ennustaa, että liittokohtaiset neuvottelut tulevat olemaan kaikkea muuta kuin helppoja. Jos ja kun lakkoja tulee, SDP:n ja Antti Rinteen on helppo heilua ja lupailla ulospääsyä pattitilanteista jos heidät otetaan mukaan neuvotteluihin.

On oikeasti valitettavaa, ja osittain jopa pelottavaa, että koko Suomen talous ja kehitys kärsii joidenkin yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisista tavoitteista ja toiminnoista. Se, että pitää näyttää pätevänsä oman liiton johdossa kun vaikuttaa talouteen, sitäkautta työllisyyteen ja koko yhteiskuntaan. Toivottavasti nämä änkyrät nukkuvat yönsä hyvin.  

Posti ja sen kaverit

Juuri tätä kirjoittaessani eduskunnassa esitellään opposition vaihtoehtobudjetteja. Niiden mukaan keneltäkään ei leikata mitään, tai jos vaikka leikataankin, niin joskus tulevaisuudessa. Työttömyys paranee, kaikki maksavat jotain omien kantokykyjensä mukaan jos siltä tuntuu, kulutus kasvaa eikä verotus nouse. Kaikilla on niin mukavaa, kaikki oikeudet säilyvät ja kaikki saavat lisää fyrkkaa. Siis ainakin jos hallituksen budjettia ei toteuteta.

Samaan aikaan valtiollinen Posti vääntää yhteiskuntaan mattoon. Posti ei kulje, koska työnantaja haluaisi lisätä työntekijöiden saatavuutta ja työn joustavuutta esimerkiksi vuokratyöntekijöillä. Ja tämähän ei työntekijäliitolle käy. Mielummin luovutaan siis työpaikoista kuin säilytettäisi ne joustavuudella. Varsinainen meteli nousi siitä, kun työnantaja suunnitteli vuokratyöntekijöiden käyttöä Postin oman henkilökunnan lakon aikana, joka sekään ei tietty ollut kovin fiksua. Myöhemmin työnantaja veti tämän suunnitelmansa takaisin, mutta lakko alkoi silti.

Ja eihän siinä mitään. Suomessa saa lakkoilla jos tuntee, että omia oikeuksia on poljettu. Mutta se, että lakkoon yhtään mitenkään liittyvät tahot järjestävät toimenpiteitä omien antipatioittensa mukaisesti, se ei ole muuta kuin kiusantekoa. Eikä aja ainakaan oman yrityksen eikä edes koko yhteiskunnan kasvua. 

Postin lakkoa on innostunut tukemaan mm. AKT. Se on lopettanut kuriiriyhtiö DHL:n palvelemisen, eikä ole perustellut tätä toimenpidettään mitenkään. Näin ollen lakkoon mitenkaan liittymätön, suomalaista yhteiskuntaa monilla eri tasoilla palveleva yritys on ajettu tilanteeseen, missä sen toimintakyky on syystä tai toisesta ajettu alas. DHL:llä ei ole mitään tekemistä Postin tai sen työvoimapolitiikan kanssa. Silti joku ammattiliitto katsoo oikeudekseen häiritä DHL:n liiketoimintaa.
 
DHL on jo pitkään käyttänyt vuokratyöntekijöitä, koska heidän liiketoiminta on hyvinkin vaihtelevaa. Vuokratyöntekijät antavat DHL:lle sen kaipaamaa joustavuutta, ihmiset ovat töissä silloin kun töitä on ja vapaalla kun niitä ei ole. Tämä ei tietenkään sovi suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle, joka on tottunut siihen, että jokainen työntekijä on 7 tuntia 35 minuuttia töissä, jokaiselle kuuluu 30 minuutin ruokatauko ja kaksi 15 minuutin kahvitaukoa. Oli niitä töitä tai ei.  Jos näistä uskalletaan lipsua, mennään lakkoon. Jota AKT tukee kuului asia heille tai ei.

Tämä ammattiyhdisliittojen toiminta, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa, tuo elävästi mieleen 1920 -luvun mafian toiminnan USA:ssa. Sekä AKT ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU tietävät olevansa liittoja, joiden lakkotoimenpiteet vaikuttavat suuresti koko yhteiskuntaan. Niinpä ne käyttävät tätä asemaansa häikäilemättömästi hyväkseen. Ei puutu enää kuin veriset hevosenpäät vastustajien sängystä.

Onneksi maailma on muuttumassa ja sitäkautta ammattiyhdistyksen mielivalta vähentymässä. Aikoinaan kauppalaivoilta poistettiin radiosähköttäjät koska heillä ei kerta kaikkiaan ollut enää mitään tekemistä. Kehitys oli ajanut sähkötyksen ohitse. Siitä huolimatta Meromiesunioni pysäytti koko laivaliikenteen, ihan vain siksi, kun radiosähköttäjät siirrettiin toisiin tehtäviin. Olin tuolloin tilanteessa, jossa minulla oli mahdollisuus keskustella useamman radiosähköttäjän kanssa, eikä kukaan heistä ymmärtänyt Merimiesunionin toimintaa. Tämä kuvaa pitkälti ammattiyhdistyksen toimintaa. Saavutetuista eduista ei luovuta. Ei vaikka se olisi kuinka järkevää. Ei, vaikka pienellä joustolla voitaisiin säilyttää työpaikat.