Juuri tätä kirjoittaessani eduskunnassa esitellään opposition vaihtoehtobudjetteja. Niiden mukaan keneltäkään ei leikata mitään, tai jos vaikka leikataankin, niin joskus tulevaisuudessa. Työttömyys paranee, kaikki maksavat jotain omien kantokykyjensä mukaan jos siltä tuntuu, kulutus kasvaa eikä verotus nouse. Kaikilla on niin mukavaa, kaikki oikeudet säilyvät ja kaikki saavat lisää fyrkkaa. Siis ainakin jos hallituksen budjettia ei toteuteta.
Samaan aikaan valtiollinen Posti vääntää yhteiskuntaan mattoon. Posti ei kulje, koska työnantaja haluaisi lisätä työntekijöiden saatavuutta ja työn joustavuutta esimerkiksi vuokratyöntekijöillä. Ja tämähän ei työntekijäliitolle käy. Mielummin luovutaan siis työpaikoista kuin säilytettäisi ne joustavuudella. Varsinainen meteli nousi siitä, kun työnantaja suunnitteli vuokratyöntekijöiden käyttöä Postin oman henkilökunnan lakon aikana, joka sekään ei tietty ollut kovin fiksua. Myöhemmin työnantaja veti tämän suunnitelmansa takaisin, mutta lakko alkoi silti.
Ja eihän siinä mitään. Suomessa saa lakkoilla jos tuntee, että omia oikeuksia on poljettu. Mutta se, että lakkoon yhtään mitenkään liittyvät tahot järjestävät toimenpiteitä omien antipatioittensa mukaisesti, se ei ole muuta kuin kiusantekoa. Eikä aja ainakaan oman yrityksen eikä edes koko yhteiskunnan kasvua.
Postin lakkoa on innostunut tukemaan mm. AKT. Se on lopettanut kuriiriyhtiö DHL:n palvelemisen, eikä ole perustellut tätä toimenpidettään mitenkään. Näin ollen lakkoon mitenkaan liittymätön, suomalaista yhteiskuntaa monilla eri tasoilla palveleva yritys on ajettu tilanteeseen, missä sen toimintakyky on syystä tai toisesta ajettu alas. DHL:llä ei ole mitään tekemistä Postin tai sen työvoimapolitiikan kanssa. Silti joku ammattiliitto katsoo oikeudekseen häiritä DHL:n liiketoimintaa.
DHL on jo pitkään käyttänyt vuokratyöntekijöitä, koska heidän liiketoiminta on hyvinkin vaihtelevaa. Vuokratyöntekijät antavat DHL:lle sen kaipaamaa joustavuutta, ihmiset ovat töissä silloin kun töitä on ja vapaalla kun niitä ei ole. Tämä ei tietenkään sovi suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle, joka on tottunut siihen, että jokainen työntekijä on 7 tuntia 35 minuuttia töissä, jokaiselle kuuluu 30 minuutin ruokatauko ja kaksi 15 minuutin kahvitaukoa. Oli niitä töitä tai ei. Jos näistä uskalletaan lipsua, mennään lakkoon. Jota AKT tukee kuului asia heille tai ei.
Tämä ammattiyhdisliittojen toiminta, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa, tuo elävästi mieleen 1920 -luvun mafian toiminnan USA:ssa. Sekä AKT ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU tietävät olevansa liittoja, joiden lakkotoimenpiteet vaikuttavat suuresti koko yhteiskuntaan. Niinpä ne käyttävät tätä asemaansa häikäilemättömästi hyväkseen. Ei puutu enää kuin veriset hevosenpäät vastustajien sängystä.
Onneksi maailma on muuttumassa ja sitäkautta ammattiyhdistyksen mielivalta vähentymässä. Aikoinaan kauppalaivoilta poistettiin radiosähköttäjät koska heillä ei kerta kaikkiaan ollut enää mitään tekemistä. Kehitys oli ajanut sähkötyksen ohitse. Siitä huolimatta Meromiesunioni pysäytti koko laivaliikenteen, ihan vain siksi, kun radiosähköttäjät siirrettiin toisiin tehtäviin. Olin tuolloin tilanteessa, jossa minulla oli mahdollisuus keskustella useamman radiosähköttäjän kanssa, eikä kukaan heistä ymmärtänyt Merimiesunionin toimintaa. Tämä kuvaa pitkälti ammattiyhdistyksen toimintaa. Saavutetuista eduista ei luovuta. Ei vaikka se olisi kuinka järkevää. Ei, vaikka pienellä joustolla voitaisiin säilyttää työpaikat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti