Viime aikoina on puhuttu paljon työmarkkinoiden uudistamisesta. Hallitus on tarjoillut pakkokeinoja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi, joista ammattiyhdistysliike on ollut pöyristynyt. Miksi meitä ei otetan mukaan neuvotteluihin? Miksi meidät sivuutetaan? Aikooko hallitus romuttaa pyhän kolmiyhteyden?
Ja samaan aikaan varsinkin SAK kipuilee niin aikataulujen kuin tavoitteiden kanssa. Hallitus on antanut ay-liikkeelle ensi keskiviikkoon aikaan tuoda pöytään oma ehdotuksensa siitä, kuinka tarvittavat miljardit saataisiin säästettyä. Jos ehdotuksia ei kuulu, hallitus ottaa omat pakkolakinsa käyttöön. Tähän mennessä niin STTK, Akava, EK ja Kuntatyönantajat ovat ilmaisseet halunsa osallistua edellä mainittuun yhteistyöhön, mutta SAK ei. Se tuo uutta aikataulua ja aivan uusia tavoitteita neuvottelupöytään, vastoin kaikkia yhteistyöehdotuksia. Ei ihme, että koko ammattiyhdistyskenttä on hämmennyksen vallassa. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua joustoa, jota työmarkkinoille on lupailtu?
Samaan aikaan toisaalla. Potilas on valmisteltu leikkaukseen, mutta sen alku siirtyy sen verran, että leikkauksessa avustajaksi merkityn sairaanhoitajan työvuoro venyy vajaalla tunnilla. Toinen vaihto olisi se, että kyseistä leikkausta siirrettäisiin, seuraava mahdollinen aika olisi kuukausien päässä. Mutta sairaanhoitaja pääsisi kotiin ajoissa.
Leikkaus päätetään tehdä, ja edellä mainitun sairaanhoitajan kotiinpääsy myöhästyy 47 minuuttia. Siis 47 minuuttia! Nuo minuutit ovat tälle hoitsulle kuitenkin niin tärkeitä, että hän päättää, oman ammattiliittonsa Tehyn avustuksella, kannella työtuomioistuimeen. Tuomioistuimen päätös on se, että Kunnallinen työmarkkinalaitos tuomitaan maksamaan Tehylle 3.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja yhteisvastuullisesti Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kanssa Tehyn oikeudenkäyntikulut, jotka olivat 5602,45 euroa. Eli ylityöminuuttien hinnaksi tuli tällä kertaa 183,03 euroa. Siis per minuutti!
Toivottavasti kyseinen sairaanhoitaja on nyt ylpeä. Itse henkilökohtaisesti en haluaisi missään tilanteessa joutua tällaisen hoitajan hoidettavaksi. Edellä kuvatun ajattelutavan mukaisestihan hoitaja saattaa lopettaa vaikkapa elvytyksen kesken kun hänen työvuoronsa päättyy. Tai kätilö kävellä ulos synnytyksestä kun tunnit ovat täynnä. Potilaasta viis kunhan kerkiän zumbatunnille.
Molemmat esimerkit kertovat koruttomasti sen, että suomalainen ammattiyhdistysliike kouristelee viimeisiä kuolonkouristuksiaan. Omista eduista, ja tässä tarkoitan siis ay-liikkeen etuja, on pidettävä kynsin hampain kiinni. Vaikka siitä kärsisi sitten se oma, yksittäin jäsen, se ihan tavallinen palkannauttija. Pääasia tuntuu olevan se, että ay-pomojen ruskaretket ja kevätmatkat Lappiin ammattiyhdistysten omistaville luxushuviloille ei vaarannu. Puhumattakaan siitä, että jouduttaisiin luopumaan Hakaniemen torin ympärille kasvaneista ay-taloista.
Kyllähän me joustetaan, jos työnantajapuoli ja hallitus joustaa ihan pikkasen enemmän. Muuten pistetään perseet penkkiin! Eikä välitetä pätkääkään siitä, miten se vaikuttaa Suomen tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti