Jääkiekon mestareiden liiga, CHL, pyörii nyt toista kauttaan. Ensimmäinen kausi meni liigan puuhamiesten mukaan vielä harjoittelun piikkiin, toisesta kaudesta alkaen CHL kuulemma alkaa näyttää kilpailukykynsä ja arvonsa niin seurojen kuin maksavan yleisön parissa.
No eipä hyvältä näytä. Eilen pelatulla ensimmäisellä pudotuspelikierroksellla HIFK pääsi ainoana seurana yli 3000 katsojan, sekin massiivisen ilmaislippukampanjan avulla. Pohjanoteeraus koettiin Tukholmassa, jossa Ruotsin hallitsevan mestarin Växjön ja kautta aikain menestyneimmän ruotsalaisseuran Djurgårdenin otteluun vaivautui 566 katsojaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että tuo reilu 550 hengen yleisö saavutetaan aina silloin tällöin jopa Suomessa kolmosdivisoonan otteluissa.
Mikä CHL:ssä sitten mättää? Onko liigalla edes mahdollisuuksia nousta nykyisestä alholstaan sarjaksi, joka kiinnostaa yleisöä? Tai edes siihen osallistuvia seuroja?
Ensimmäinen ongelma on ajankohta jolloin liigaa pelataan. Tiukkaan puristettuun kansainväliseen kilpailukalenteriin ei uutta liigaa helpolla mahdu, ja niinpä CHL alkaa aikaisin syksyllä, reilusti ennen kansallisten sarjojen alkua. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että jostain syystä "Mestareiden Liigaksi" kutsuttua sarjaa pidetään automaattisesti harjoitusturnauksena. Joukkueet kokeilevat ja testailevat erilaisia koostumuksia, try out -pelaajat pääsevät antamaan viimeisiä näyttöjään jne. Ja tämä heijastuu aivan suoraan yleisöön. Kaikki kun odottavat kuitenkin "oikeiden sarjojen" alkamista.
Toinen probleema on joukkueiden lukumäärä. CHL:llä on kunnioitettava tavoite viedä ja levittää jääkiekon ilosanomaa myös niihin maihin, missä laji ei vielä ole kovin suosittu. Mutta samaan aikaan nk. vanhoissa kiekkomaissa ottelut slovakialaisia, norjalaisia tai englantilaisia joukkueita vastaan ei vaan kiinnosta. Joukkueiden huimasta määrästä johtuu myös se, että liigan alkusarjassa pelaillaan turhia otteluita, otteluita joilla ei ole jatkoonpääsyn kannalta minkäänlaista merkitystä. Seurojen kannalta nämä pelit lisäävät vain pelaajien kuormitusta ja kasvattavat loukkaantumisriskiä. Siksi niihin lähdetään hieman sukkasillaan.
Kansa vaeltaa halliin kun ottelun markkinointi, ottelutapahtuma ja itse peli ovat kunnossa. Vaikka kaukalossa pelattaisiin maailman parasta jääkiekkoa, ihmiset eivät osaa tulla hallille, jos ottelua ei ole markkinoitu oikein. Ja kun maksavalla yleisöllä on nykyään ajanviettotapoja mistä valita, heidät pitää saada myös viihtymään hallissa. CHL:n katsojamäärät osoittavat, että joku edellä mainituista mättää.
Ehkä CHL:n johdon pitäisi konsultoida Jokereiden organisaatiota. Jokerit hyppäsi vuosi sitten lähes pimeään siirtyessään pelamaan KHL:ään. Aika moni, allekirjoittanut mukaanlukien, suhtautui loikan onnistumiseen sangen skeptisesti. Kuinka yleisöä kiinnostaa lähes tuntemattomat vastustajat, miten puuttuvat paikallispelit näkyvät jne. Epävarmuustekijöitä oli paljon.
Mutta kaikesta huolimatta Jokereiden ensimmäinen kausi KHL:ssä oli hämmentävä menestys. Urheilullisesti se katkesi tosin harmittavan aikaisin, mutta yleisöä riitti, yleisö viihtyi ja joukkue suoritti kaukalossa. Jonkinlaisena myynnin ja markkinoinnin huippuonnistumisena voidaan pitää sitä, että joukkueet jostain Sibiristä tai Habarovskista vetivät Hartwall Areenalle yli 10.000 katsojaa. Aika moni katsojista tuskin osasi sijoittaa kyseisiä kaupunkeja edes kartalle.
En jaksa uskoa, että jääkiekon Mestarein liiga saa tällä konseptilla millä sitä nyt pelataan riittävästi tuulta siipiensä alle. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan liigan puuhamiehet jaksavat odottaa? Kuinka kauan liiga saa kerätä negatiivista julkisuutta mm. pienillä yleisömäärillä? Milloin koko järjestelmää muutetaan? Tai milloin koko turhaksi todettu viritelmä lopetetaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti