Helsinkiläisessä leikkipuistossa lapsiaan käyttävät vanhemmat halusivat kerätä kolehdin ja lahjoittaa puistoon laatikon, jossa lasten leikeissään käyttämiä leluja voisi säilyttää. Se ei kaupungille käynyt, koska "kuka vastaa jos joku saa vaikka tikun sormeensa laatikosta? Ja lapset voivat jäädä jumiin siihen." Niinpä sitten puistossa pyöritään hiekkalaatikkoon levitettyjen lelujen seassa. Se ei virkamiesten mielestä aiheuta vaaratilanteita. Samaisesta puistosta vietiin muuten myös keinut, koska ne olivat väärällä korkeudella. Korkeutta ei voitu säätää, jonkun mielestä oli parempi poistaa ne kokonaan.
Maanviljelijä tarvitsee liikenneluvat, mikäli haluaa auttaa mökkinaapuriaan kaksi kertaa vuodessa veneen nostossa ja laskussa traktorillaan. Koska säännökset sanovat näin.
Pikkukaupungin mummoyhdistys on leiponut äitienpäiväkakkuja vuosien ajan ja myynyt niitä sitten torilla. Isät ovat saaneet äideille tarjottavat kakut helposti, äidit saaneet kakkua ja mummot rahaa toimintaansa. Vaan eivät saa enää, sillä kakkuja ei saa myydä koska mummoilla ei ole hygieniapassia. Koska säännökset sanovat näin. Ei, vaikka mummot ovat ruokkineet perheensä ilman minkäänlaisia passeja tai muita tutkintoja. Ja osaavat hygienia-asiat aivan varmasti.
Näitä ihmisten elämää vaikeuttavia säännöksiä riittäisi vaikka kuinka paljon. En nyt palaa elintarvikkeiden torimyyntiin, kylmäketjuihin tai ravintolapäivään, kirjoitin niistä jo muutama päivä sitten. Enkä astu edes sille tielle, että ihmettelisin rajoituksia kauppojen aukioloissa puhumattakaan siitä, että miettisin sitä, että miksi ei vaikkapa viiniä saa ostaa ruokakaupoista vaan se pitää käydä hakemassa valtion monopolista tiettyinä päivinä ja tiettyyn aikaan. Olkoot nuo aiheet, niistä voi joku kaunis päivä ilmestyä sitten ihan oma blogikirjoitus.
Näistä säännöksistä ja niiden pilkuntarkasta viilaamisestahan syntyi kesällä kohu, kun Porin Jazzin uutisoitiin kieltävän pillimehut ja äidinmaitokorvikkeet picnic -konserteissaan. Kun niitä omia alkoholijuomia ei kuuleman mukaan saa enää tuoda konserttialueelle ja ihmiset aivan varmasti olisivat salakuljettaneet viiniä pillimehuun sekoitettuna. Meillä on nuo anniskelualueet..... Tämän seurauksena porukka veti sitten pohjia niin antaumuksella, että paikallinen poliisikin ihmetteli ihmisten kuntoa juhla-alueella ja sen ulkopuolella.
Viimeisin ihmettely virkamiesten, tai tässä tapauksessa taksitarkastajan, järjenjuoksusta saatiin eilen, kun Helsngissä pyörivän avomallisen taksin toiminta oltiin kieltämässä koska taksikyltti ei ole säännösten mukaisesti auton katolla. A-V-O-A-U-T-O-N katolla?
No joo, esimerkkejä siis riittää, mutta täytyy tunnustaa myös se, että kyllähän järjestäytynyt yhteiskunta tietyn määrän sääntöjä ja vakiintuneita toimintatapoja ja -malleja tarvitsee. Meno saattaisi muutoin äityä melko villiksi. Siitä huolimatta olen täysin vakuuttunut siitä, että jossain jonkun viraston pimeimmässä nurkkahuoneessa kokoontuu lauma virkamiehiä miettimään uusia säännöksiä joilla kansalaisten elämää voisi piristää. Joita päästään sitten esittelemään eteenpäin, valvomaan, että säännöksiä noudatetaan ja näin saadaan taas turvatuksi oma työpaikka muutamaksi hetkeksi.
Parhaimmillaanhan lait ja säädökset ovat sellaisia, että niitä laadittaessa tiedetään jo ettei kukaan niitä valvo ja aika harva noudattaa. Eikä niistä sitten oikein ole laadittu mitään rangaistusasteikkoakaan. Kuten esimerkiksi polkupyöräkypärän käyttöpakko. Tehkääpäs joskus pikkuinen testi ja menkää vaikka jonkun koulun pihamaalle katsomaan kuinka monella koulusta fillarilla lähtevällä teinillä on kypärä päässä. Tulos jää melkoisen laihaksi. Toinen jo kuolleena syntynyt laki on kännykän käytön kriminalisointi autoa ajettaessa. Sinulla täytyy olla todella huono tsäkä, jos poliisi pysäyttää sinut ja kirjoittaa rikesakon siitä, että puhuit puhelimessa autossa.
Olisikin jännä kuulla, miten tämä tämmöinen "tehdään laki jota kukaan ei valvo" ja kansalaisten päättöminä pitävät viranomaismääräykset vaikuttavat ihmisten lain kunnioitukseen. Sehän nyt on sanomattakin selvää, että se maajussi käy sen naapurin veneen sieltä järvestä nyppäämässä oli sitä liikennelupaa tai ei. Ja Mari-Petteri riisuu sen pyräilykypärän heti kulman takana vaikka mutsi kuinka olisi pakottanut sen aamulla kouluun lähtiessä päähän. Ja taitaa se mutsikin työmatkallaan vaihtaa muutaman sanasen Mirkun kanssa, kun sillä on niin vaikeaa taas avioliitossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti