CHL

                                           

Viikonloppuna starttasi pitkään odotettu jääkiekon Champions Hockey League. Odotettuna, mutta ei ihan kokonaan ilman ongelmia.

Periaatteessa kaikki on hyvin. On hieno logo, on fanfaarit ennen ottelua, on Euroopan tasolla melko hyvä kattaus johtavia seuroja, mutta..... Liiga pelataan pääsääntöisesti harjoituskaudella, siis virallisen pelikauden ulkopuolella. Ja se näkyy väistämättä jäällä.

CHL pelataan nyt ensimmäistä kertaa. Rehellisesti on todettava se, että liigaa rasittavat historialliset, aikaisempien kausien vastaavat räpellykset. Monen lätkäfanin takaraivossa takoo ajatus siitä, että yritys on ihan hyvä, mutta tämäkin liiga kaatuu varmasti liigan sisäiseen riitelyyn, yleisön mielenkiinnon puutteeseen ja kansallisten sarjojen paineissa. Toivottavasti näin ei käy, sillä positiivisia seikkoja CHL -avauksessa riittää.

On aivan eri asia pelata CHL -liigaa kuin perinteisiä harjoitusotteluita. CHL:ssä sentään on jonkinmoinen porkkana jota tavoitella. Lisäksi on varmasti motivoivampaa reissata vieraspeliin vaikkapa Hampuriin kuin sinne Raumalle, jonne varsinaisen kauden aikana saa matkustaa aivan riittävän monta kertaa. Tämä kaikki kuuluu pelaajien ja joukkueiden valmennuksen kommenteista. Poikkeuksetta.  Talous on sitten aivan erikseen, mutta en ei pitäisi näkyä kaukalon sisäpuolella päivittäisessä tekemisessä.

CHL -pelejä tulee tiiviinä pakettina ennen varsinaisen kauden alkua. Tämän luulisi palvelevan joukkueiden valmennusta aivan eritavalla kuin kerran/kaksi viikossa pelattavat harjoitusottelut. Pelirytimillä kyetään valmistamaan joukkue liigakauden rytmiin. Loukkaantumisriski kasvaa, mutta niin se tekee joka kerta kun joukkue luistelee jäälle otteluun, oli kysymyksessä sitten perinteinen harjoitusottelu tai CHL. Tai treenit.

Tälle kaudelle voimaan tulleet sääntömuutokset on hyvä opetella CHL:ssä, ennen varsinaista liigaa, joka tuntuu loppupeileissä olevan jokaisen joukkueen tavoitteena siitä huolimatta, että CHL on koitettu tehdä mahdollisimman kiinnostavaksi.

Miksi ihmeessä seurat, jotka CHL:ää pyörittävät, eivät käännä koko pakettia ympäri? Tehdään CHL:stä Euroopan vastaus NHL:lle ja KHL:lle. Pelataankin CHL:ää se varsinainen pelikausi ja pidetään kotimaiset liigat, maasta riippumatta, kasvattaja- ja farmiliigoina. Idea on vapaasti käytettävissä.

Homma menisi näin; CHL on Euroopan -laajuinen jääkiekkosarja. Siinä  on vaikkapa eteläinen ja pohjoinen lohko. Tai itäinen ja läntinen. Ihan sama. Sarja alkaai syyskuussa jatkuen aina maalis-huhtikuulle ja huipentuen luonnollisesti play-offs -sarjoihin, joissa saadaan esille Euroopan mestari. Joukkueiden lukumäärä on kolmenkymmen paikkeilla. Varsinaisen CHL:n alla toimii toinen liiga, Premier Leaugue, josta on aito nousumahdollisuus CHL:ään. Tämä on poikkeus NHL:ään tai KHL:ään verrattuna.

Kansalliset liigat toimivat vähän niinkuin Mestis nykyjärjestelmässä. Kasvattavat pelaajia CHL -joukkueisiin ja ratkaisevat kansallisen mestaruuden. Omien reserssiensa puitteissa. Jos seuralla on paukkuja, se voi tietty osallistua tuohon Premier Leagueen ja pyrkiä sitä kautta vaikka CHL:ään.

Talous. Kaiken ratkaiseva tekijä kuten aina. Noh, luulisi yrityksiä kiinnostavan yhteistyö joukkueen, joka käy kauden aikana vierailulla ympäri Euroopan kaupunkeja, jos yrityksellä on pienintäkään ajatusta levittää liiketoimintaansa. Liiga itse voi rahoittaa itseään toisaalta osallistumismaksuilla, toisaalta televisointi- ja yhteistyösopimuksilla. En jaksa uskoa, että yksittäisen seuran markkinoinnilla tai myynnilla olisi sen vaikeampaa myydä tuotetta Eurooppaan kuin pelkästään kotimaisille markkinoille.

Yleisön mielenkiinto saataisiin herätettyä kunnon markkinoinnilla varmasti. Jo nykyisen CHL -joukkueiden mukana matkustaa faniryhmiä, ja jos tarjolla olisi selkeä sarja, mielenkiinto ei muuta kuin lisääntyisi. Tämä on aivan varma. Paikallisottelutkaan eivät katoaisi mihinkään, pahimmassa tapauksessa paikallisottelu vaan tarkoittaisi HIFK:n ja Tukholman AIK:n välistä kamppailua.

Lopputuloksena olisi suuremmat markkinat, suuremmat tulonhankkimismahdollisuudet, suuremmat yleisöt ja suurempi näkyvyys. Kustannukset nousisivat juu, mutta eiköhän ne olisi mahdollista taklata tuolla muuten selkeästi suuremmalla toiminnalla? Kansalliset liigat vastustavat, mutta eikö nekin ole osallistujaseurojensa omistavia?

Miksi miettiä asioita pienesti, kun olisi aito mahdollisuus tehdä asiat hieman suuremmin? Kysykää vaikka Cheekiltä.