Vanhoillislestadiolaiset ovat olleet koolla Pyhäjoella Suviseuroissaan. Kiinnitin huomion tähän uskovaisten rockfestariin jo viikolla, kun Yle uutisoi, että lestadiolaiset etsivät uutta johtohahmoa kokouksessaan. Uutta pomoa? Mikä vika Jumalaan ja Jeesukseen nyt yht'äkkiä on tullut.
No ei. Kyllä nämä veijarit jatkavat lestadiolaisten johtohahmoina edelleen. Tai mistä minä tiedä kun en ollut paikalla. Mutta ainakin julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan kysymys oli vaan Jumalan ja Jeesuksen vallan ulkoistamisesta, eli siitä, kuka sitä täällä maanpäällä johtaa. Tähän asti pomona on ollut Voittosen Olavi, mutta Olavi ei enää jaksa. Niinpä uudeksi liideriksi valittiin Juntusen Vilho Oulusta. Onnea vaan Vilholle.
Nyt tulee vaikea kohta. Yritän seuraavaksi lyhyesti, pähkinänkuoressa, kirjoittaa mitä vanhoillislestadiolaisuus on, mihin se perustuu ja miten se vaikuttaa normi-ihmisen arkeen. Todennäköisesti kuraa tulee silmille taas, kuten aina on kun olen kirjoittanut ihan-mistä-uskonnosta-tahansa. Suvaitsevat ja anteeksiantavat uskovaiset ovat olleet yllättävän kovasanaisia sähköposteissaan ja yhteydenotoissaan. Ei niistä tällä kertaa sen tarkemmin, mutta se nyt ainakin on tullut harvinaisen selväksi, että minun on sitten joskus ihan turha mennä edes kolkuttelemaan taivaan porteille, parempi vaan valita suosiolla se metrolinja, joka vie täysin eri suuntaan. Mutta koitetaanpas taas, rohkeahan se kuuleman mukaan syö mm. rokan ja mahdollisesti myös muita ruokalajeja.
Lestadiolaisuus perustuu Lars Levi Laestadiuksen pähkäilyihin 1800 -luvun puolivälissä, joita on sitten yritetty päivittää nykyaikaan. Muutama perusperiaate, jotan nykypäivän lestadiolaiset innolla noudattavat, tuntuu tosin edelleen olevan aivan suoraan Lars Levin mietteitä. Vai mitä sanotte siitä, että ei ole kauhean suositeltavaa käyttää minkäänlaisia ehkäisyä, lapsi kun on Jumalan lahja. Tai että jos olet rikkonut lakia vaikkapa sekaantumalla omiin lapsenlapsiin, saat tekosin anteeksi kun oikein nätisti pyydät. Ihan vaan siksi, että olet lestadiolainen.
Olen sanonut tämän aiemmin, mutta sanon sen uudelleen. Minulle on aivan sama mihin kukakin uskoo. Toivon siis vastavuoroisesti, että minun uskoa tai uskomattomuuttani ei arvostella. Kyseenalaistaa sen toki voi, siitä voi keskustella, mutta pakkokäännyttämistä tai omien ideoiden päähän hakkaamista Raamattua tai muuta astaloa käyttäen en hyväksy.
Ja nyt kun olen antanut luvan kyseenalasistaa omat uskonnolliset periaatteet ja ajatukset, voin hyvillä mielin ihmetellä lestadiolaisten tapoja.
Lestadiolaisuushan perustuu Raamattuun. Tai siis lessujen mielestä jokaikiseen kysymykseen löytyy vastaus Raamatusta. Josta nousee heti ensimmäinen kysymys. Miten Raamattu, jota ei edes niin hyvällä mielikuvituksella varustettu yksilö, onnistuu tulkitsemaan aivan oman mielensä mukaan, voi toimia yhtään minkäänlaisena ohjekirjana? Väsynyt, mutta käytetty esimerkki Raamatun ohjeista on orjat. Suuren kirjan mukaan on ihan ok pitää orjia, jos sitä luetaan niinkuin sinne on kirjoitettu. Mutta tämäpä ei menekkään niin, tätäkin pitää tulkita, ja kun oikein tulkitsee, niin se ei olekkaan ok. Vastaavia esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka, mutta nyt ei ehdi.
No, Raamattu toimii siis lestadiolaisten käytösoppaana. Olkoon siis niin, ja tulkitkoon lessut Raamattua sitten omien tarkoitusperiensä mukaan. Mikäs minä siitä olen kiukuttelemaan.
Tulkinnoista sen sijaan voisin varovaisesti kysellä. Kuten tuolla edellä kirjoitin, lessujen mielestä seksi on lapsien tekoa varten keksitty aktiviteetti. Tai ei sitä ainakaan puhtaan mielihyvän tai kiintymyksen vuoksi voi harrastaa, koska ehkäisy on pannassa. Eli huonolla tsäkällä se on laaki ja lapsi. Tai jos oikein tarkkaan katsoo lestadiolaisten perusteita, ehkäisy ei olekkaan kielletty. Se on ratkaisu, joka "nousee henkilökohtaisen uskon kautta". Eli suomeksi; jos olet oikea uskovainen, et ehkäise. Jos käytät kortsua, et ole riittävästi uskossa. Tähän kun lisätään tiukka yhteisö, jossa ei irtiottoja pahemmin hyväksytä, pitää olla aika kova pokka jos niitä kortsuja uskonsisarelta/veljeltä kaupassa ostaa.
Toinen asia, joka himppasen ihmetyttää, on naisen asema. Tämä tuntuu olevan jonkinlainen kipupiste myös liikkeen sisällä ainakin siitä päätellen, että naisen alistamista puolustellaan paljon mm. liikkeen lehdistötiedotteissa. Ja kuten arvata saattaa, eihän naisia alisteta. Nainen tosin ei ole ihan tasa-arvoinen, mutta tämäkin selitetään uskonnolla Kysymys ei olekkaan tasa-arvosta, vaan uskonopista. Naisten on siis turha haaveilla pääsevänsä johtotehtäviin tai papiksi lestadiolaisliikkeessä, sillä joku on tulkinnut Raamattua niin, ettei se ole sallitua. Raamattulla päähän siis niitä naisia, jotka asiasta vinkuvat.
Hyvänä esimerkkinä uskonnollisesta tasa-arvosta käy liikkeen johto, sieltä ei löydy nimittäin ainuttakaan naista. Ai niin, eihän tämä ollutkaan tasa-arvokysymys, vaan uskontoa. Ja kyllähän naisiakin liikkeessä tarvitaan, heitä tarvitaan mm. keittiötehtävissä ja opettajina..... Jep jep, akat keittiöön kun me pojat sillä välin pikkaisen päätämme asioista.
Näitä pienen, syntisen ihmisen ihmettelyjä riittäisi vaikka kuinka, mutta internetin tila ei riitä. Niinpä tällä kertaa käsittelemättä jää mm. se, kuinka lestadiolaismiehet selviävät yhteisönsä avulla niinkin ällöttävistä rikoksista kuin pedofilia, kuinka ahtaalle ja yksin ihminen joutuu henkisesti jos haluaa erota liikkeestä, miksi omaa uskoaan epäileviä painostetaan ja suorastaan kiristetään ns. opetuskokouksissa, joissa väkivaltakaan ei ole vierasta, miksi televisiota ei saa katsoa mutta netissä saa surfailla vapaasti jne. Niin paljon kysymyksiä, niin vähän aikaan.....
Jäänkin nyt sitten odottelemaan taas niitä kiviä joilla minua kivitetään, kuvauksia minne joudun kun aika jättää ja sääliä siitä, kuinka maallinen ja pinnallinen olen ja mistä jään paitsi. Antaa tulla, olkaa hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti