Espoo

En suostu uskomaan, että Espoo on täynnä urheilupäättäjiä, jotka eivät osaa hommiaan. En vaan usko, vaikka jalkapallossa ja koripallossa Honka on  hävinnyt pääsarjoista taloudellisista syistä, ja nyt samalla tiellä näyttäisi olevan SM liigan Blues.

En ota kantaa jalka- tai koripallon tapahtumien taustoihin, mutta jääkiekosta tiedän jotakin. Ja Buesista. Joten sen kimppuun siis.

Espoon jääkiekko on junioritasolla järjestetty erinomaisen mallikelpoisesti. Eri kaupunginosissa on joukkueet, jotka pelaavat käytännössä "omassa hallissaan" oman tason mukaan määräytyvissä sarjoissaan. Näin, ainakin teoriassa, kukin jääkiekosta kiinnostunut poika tai tyttö pääsee pelaamaan omalla tasollaan ja jos mielessä on panostaminen lajiin, sekin onnistuu.

Espoon Jääklubi, Jäähonka, Espoon Kiekkoseura ja Espoon Palloseura kasvattavat ja tarjoavat oman alueen pikkujunnuille mahdollisuuden harrastaa kotikonnuilla. C -junnuissa kuvaan astuu Blues, joka haravoi näistä seuroista ne pelaajat, jotka ovat tasoltaan sellaisia, että mahtuvat Bluesin junnujoukkueeseen ja jotka haluavat aidosti panostaa lajiin. Muille kasvattajaseurat tarjoavat mahdollisuuden jatkaa edelleen lajin parissa. Ja jopa ponnistaa Bluesin myöhemmin, jos siltä tuntuu. Tämä on mm. Jääkiekkoliiton märkä uni.

Pääkaupunkiseudulla tämä espoolainen järjestelmä on hieno ja poikkeuksellinen. Vantaalla nyt ei SM liiga joukkuetta ole, mutta helsinkiläiset joukkueet haalivat pelaajansa sieltä sun täältä. Vastaavaa "järjestelmällistä" pelaajatuotantoa niillä ei ole. Siksi on todella harmi, jos pääsarjakiekkoilu hiipuu Espoossa joidenkin ammattitaidottomien amatöörien takia sillä se, että kasvattajaseura voi tarjota valmiin väylän päästä harrastuksen parissa vaikka maamme huipulle, ei ole aivan tavallista missään päin Suomea.

Espoossa näyttäisi kaikki olevan vähintäänkin ihan ok. Areena on juuri sopivan kokoinen liigaan, sen palvelut ovat riittävät, eikä hallin sijaintikaan ei nyt ole aivan kauhean kamala. Ja koska jääkiekko yksinään ei pidä taloudellisesti pinnalla yhtään areenaa, Espoon ei luulisi olevan kauhean vaikea houkutella muita tapahtumia, tapahtumia jotka ovat liian pieniä Hartwallille. Ja vaativat pikkaisen enemmän "glamouria" kuin Nordiksen betoniseinät. Onko Espoo sitten hinnoitellut itsensä ulos tässä kilpailussa, sitä en tiedä, mutta ihmeen vähän tapahtumia Espoossa järjestetään.

Espoon areenan ja Bluesin taustalla on enemmän tai vähemmän vaikuttanut koko seuran olemassaolon makkaramiljonääri Jussi Salonoja. Salonoja ei ole vielä esitellyt osaamistaan millään tasolla, hän on luikkinut vaikeista paikoista eroon setelinipun avulla. Ideoita Jussi on heitellyt kyllä, mutta toteutus tuntuu ontuvan. Välillä Salonoja on ikäänkuin irrottautunut niin seurasta kuin areenasta, mutta nyt kun homma tuntuu kusahtavan totaalisesti, Jussi on taas tapetilla. Mitäpä jos nyt vaikka saataisiin jotain aikaan?

Salonojaa ei voi olla vertaamatta Helsingin Areenan pykänneeseen Hjallis Harkimoon, Harkimostakin voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Hartwall Arena pyörii ja Jokerit pelaa. Tappiolla toki juu, mutta kuitenkin niin, ettei toiminta ole ihan joka päivä loppumassa. Olihan se lehtitietojen mukaan HIFK:kin toiminta melkoisella liipaisimella tuossa 90 -luvulla, mutta ammattitaidolla siitäkin selvittiin. On se ihme, ettei Espoossa osata.......

Sen verran tunnen espoolaisten toimintaa, että tärkeintä siellä tuntuu olevan työllistää kaverit. Se, onko näillä kavereilla riittävää ammattitaitoa ao. tehtävään, ei ole kauheasti merkitystä, pääasia että frendi saa duunia. Ja kun toimintaa pyöritetään kaveripohjalta, ei liene kellekkään yllätys, että vaikeista asioista on himppasen vaikea puhua. Tähän asti kuvaan on astunut Jussi setelitukkoineen, mutta jossain välissä siinäkin tulee raja vastaan. Ja nyt se tuntuu tulleen.

Espoon Blues toimii Suomen suurimmalla markkina-alueella. Pelkästään Espoossa asuu lähes 250.000 henkiöä, ja kun siihen lisätään lähikaupungit, ollaan jo reippaasti yli puolen miljoonan potentiaailisessa katsojassa. Ja näistä tiensä Bluesin kotiotteluihin löytää keskimäärin hieman reilut 3.000 tyyppiä. Miten se on mennyt niikuin omasta mielestä?

Bluesilla ei kuulemma ole kulttuuria. Siis täh? Bluesilla on nämä kaupunginosajoukkueet, jotka luovat sitä kulttuuria ihan itsestään. Kukin pelaaja tuo kuvitteelliseen bluesperheeseen noin 2,5 henkilöä, ja jos sitä kulttuuria rakennetaan, tämä lienee helpoin tie. Miksi bluesjunnun vanhemmat karkaavat Helsinkiin katsomaan liigakiekkoa, miksi he eivät suuntaan "oman joukkueen" halliin? Olisiko markkinoinnin ammattilaiselle tilausta? Ja ihan pikkasen pitkäjännitteisyyttä? Vai eikö Salonojan kaveripiiri yllä tälle tasolle?

Kuten olen jo moneen kertaan todennut, olisi harmi jos Blues joutuisi luopumaan sarjasta. Se ei olisi harmi pelkästään Espoon kannalta, se olisi harmi myös niiden tuhansien pikkujunnujen takia, jotka treenaavat omissa joukkueissaan. Ennenkaikkea se olisi harmi koko suomalaisen jääkiekon kannalta, sillä jos yksi liigajoukkue joutuisi luopumaan sarjasta, se alentaisi kynnystä myös muiden osalta. Ja jättäisi lommon koko lajin kylkeen. Siksipä toivoisin, että liigan toimistossa oltaisiin hereillä ja luettaisiin merkit oikein. Jos Suomen suurimman markkina-alueen jääkiekkojoukkue joutuu luopumaan sarjapaikastaan, liigan tulisi ottaa tiukka ote ja varmistaa se, että muut joukkueet pärjäävät sarjassa. Valitevasti vain liigan vaikutusvalta ei taida riittää siihen, että omaa egoaan pönkittävät amatöörit saataisiin pysymään poissa liigajoukkueiden hallinnosta.