Katselin televisiosta kun hallitus esitteli kärkihankkeitaan. Tässä kirjoituksessa en tule sanallakaan puuttumaan niihin, en edes opposition ehdotuksiin ja/tai parannusehdotuksiin. Sen sijaan kirjoitan "ulko"poliittista asioista.
Heti ensimmäisenä täytyy todeta, että suuren salin ollessa remontissa, väistötilat vievät suuren osan keskustelun uskottavuudelta. Tyypit istuvat pulpeteissa, jotka muistuttuvat 70 -luvun korpihotellin aditorion penkkejä. Vaaleaa viilua pitkissä riveissä. Puhemiehistö töröttää omalla korokkeella kuten opettajat aikoinaan kansakoulussa ajalta ennen peruskoulua. Sali itsessään tuo mieleen pienehkön kaupungin konserttisalin, jonka huovutetuissa ponzoissaan liikkuvat kulttuuri-ihmiset ovat saaneet painostuksellaan rakennetuksi. Täytyy toivoa, ihan eduskunnan uskottavuuden kannalta, että edustajat pääsisivät takaisin varsinaiseen saliin mahdollisimman pikaisesti.
Asia, josta pidin suunnattomasti tässä kärkihankekeskustelussa, oli puhemiehen (-naisen) tylyys puheenvuorojen pituuden tarkkailussa. Kun edustajalle oli annettu minuutin mittainen puheenvuoro, se todella tarkoitti minuuttia. Kun aika oli täysi, puhemies kertoi asian edustajalle ja nappasi mikin mykäksi. Puheenvuoron pitäjä jäi aukomaan suutaan tyhmän näköisenä. Näin juuri pitää toimia. Kansanedustajat kun ovat pääosin tyyppejä, jotka puhuisivat asiasta kuin asiasta tarvittaessa vaikka tunnin. Niinpä jos puheenvuoro on minuutin mittainen, se on silloin minuutin mittainen. Piste.
En tiedä johtuiko se salista, sen akustiikasta vai huutajista, mutta välihuudot eivät kuuluneet lähetyksestä läpi. Niitä selkeästi salissa viljeltiin, sen näki puhujista, mutta valitettavasti ne eivät kuuluneet kotikatsomoihin. Valitettavasti sen takia, että ne juuri ovat tuoneet tarvittavaa huumoria ja läpänheittoa usein sangen tylsään juupas-eipäs -keskusteluun. Nyt sali hörähteli silloin tällöin, mutta kotikatsoja jäi näistä herkuista kokonaan paitsi.
Puhelimien, läppäreiden ja tablettien räpläämisestä en jaksa edes kirjoittaa mitään. Se kun kuuluu nykyaikaan. Ainakin Paavo Arhinmäki twiittaili kesken keskustelua, mutta kyllä aika moni muukin edustaja näytti räpeltävän omia laitteitaan. Niinkuin sanottu, se nyt vaan kuuluu mykyaikaan. Varsinkin silloin, kun aihe ei kauheasti kiinnosta, mutta paikalla pitää olla, koska televisiokameratkin ovat, niin kuluuhan se aika paljon joutuisammin somessa surffaten.
Kun sitä aikaa sitten oli kulutettu neljään asti, ja kamerat sulkeutuivat, olikin aika lähteä iltamenoihin. Sali nimittäin tyhjenee hämmentävän nopeasti kun lähetys televisiossa päättyy. Kameroiden sammuttua puheenvuoron pyytäneet puhuvat tyhjälle tai puolityhjälle salille, kun monelle edustajalle iskee pakottava tarve varmaan vessakäynnille tai johonkin ennalta sovittuun palaveriin. Kuten esimerkiksi Storyvilleen.
No joo, poliitikko on julkinen eläin. Heidän ammatillinen jatko mitataan ja määrätään aika ajoin vaaleissa, ja siksi heidän yksinkertaisesti vaan pitää olla esillä. Tästä syystä usein vaalien lähestyessä aivan tavallinen riviedustaja, jota ei siihen asti ole tapetista erottanut, astuu julkisuuteen milloin milläkin, usein aika vähäpätöisellä asialla. Onpahan niitäkin jotka väkisin koittavat aiheuttaa jonkun kohun, sillä kaikki julkisuus on positiivista. Kun olet riittävästi ollut lööpeissä, äänestäjä muistaa nimesi ja vääntää äänestyslappuun numerosi ihan vaan siksi. Tätä kutsutaan politiikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti