Lupauksia, lupauksia

Myönnän avoimesti, että idea tämänkertaiseen blogiini tuli Maikkarin toimittaja Salla Vuorikosken analyysistä, joka julkaistiin MTV3 internetsivuilla 12.08.2015. Salla puuttuu kirjoituksessaan asiaan, joka on kiinnostanut allekirjoittanuttakin useiden vaalien jälkeen. Eli siihen ristiriitaan, mikä on kohtuullisen helposti löydettävissä kansanedustajaehdokkaiden lupauksista ennen vaaleja verrattuna valituksi tulleiden edustajien ja heidän edustamien puolueiden ajamien asioiden välillä.

Seuraavat esimerkit ovat siis vapaasti mukaeltu Vuorikosken kirjoituksesta.

Aloitetaan koulutuksesta. Siitähän ei  tällä vaalikaudella tulla leikkamaan oikeastaan yhtään. Näin vakuuttivat mm. pääministeri Juha Sipilä (kesk), valtionvarainministeri Alexander Stubb (kok) ja opetusministeri Sanni Gran-Laasonen (kok) mainonnassaan ennen vaaleja. Joku äänesti aivan varmasti edellämainittuja, tai vähintäänkin heidän edustamiaan puolueita, tuon lupaksen takia. Äänestäjäraukkaa olisi saattanut ihan aidosti kiinnostaa, ja jopa vaikuttaa hänen äänestyspäätöksensään, se tosiseikka, että hallitus, jossa mukana ovat niin Keskusta kuin Kokoomus, nuiji lähes ensitöikseen järjettömät säästöt nimenomaan koulutukseen. Siis just sinne, mistä ei pitänyt leikata lainkaan!

Ja sitten jatkuvasti tapetilla olevaan Kreikkaan ja sen saamiin tukipaketteihin. Timo Soini ilmoitti ennen vaaleja useassa vaalikeskustelussa, että perussuomalaiset eivät voi toimia hallituksessa, joka siunaa uudet (Kreikan) pelastuspaketit. "Yhtään lisälaskua EU:lta Suomen piikkiin ei pidä enää hyväksyä", totesi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini houkutellessaan äänestäjiä jatkojytkylle. Siis mies, joka nykyään toimii ulkoministerinä hallituksessa, joka juuri hyväksyi Kreikan kolmannen tukipaketin ja neuvottelee vakavasti Kreikan velkojen leikkaamisesta. Eli siitä lisälaskusta Suomelle.

Lainaan tähän toimittaja Satu Schaumanin haastattelua vaalikampanjan aikana. Se, että ovatko Soinin vastaukset ylimielisiä tai ihan vaan hauskoja sutkautuksia, jätän lukijan arvioitavaksi.

Kysymys: Voiko Perussuomalaiset olla seuraavassa hallituksessa hyväksymässä Kreikan kolmatta tukipakettia?

Soini: Vastaus on se, että Suomen pitää vihdoin muuttaa linja, ja perussuomalaiset saa sellaisen vaalivoiton, että se linja muuttuu.

Kysymys: Mikä on vastaus alkuperäiseen kysymykseen?

Soini: Se on se, että Suomen pitää linja muuttaa. Ei voida lähteä siitä, että Suomi jatkaa tätä hulluutta maailman loppuun asti.

Kysymys: Jos asia nousee hallitusneuvotteluissa esille, onko tämä perussuomalaisille kynnyskysymys?

Soini: Me otetaan niin hyvä tulos, että tämä linja muuttuu.

Kysymys: Eli onko vastaus kyllä vai ei siihen, voiko perussuomalaiset olla sellaisessa hallituksessa, joka.....?

Soini: Minulle ei voi tehdä näin kysymyksiä. Sinä kysyt, mitä kysyt, minä vastaan, mitä vastaan. 

Minulle ei voi tehdä näin kysymyksiä.......? Niin no joo..... Miksiköhän ei?


Timo Soini ei olisi Timo Soini, jos hänellä ei olisi selitystä valmiina tälle selkeälle petokselle äänestäjiä kohtaan. Puoluekokouksessa viime viikonloppuna Soini selitti joukoilleen lupauksista lipsumista seuraavasti:

"En ole valmis puoluetta vetämään hallituksesta, koska asia etenisi siitä huolimatta. Että meidän (Persut) tilalle hallitukseen tulisivat Vihreät, RKP ja Vasemmistoliitto? Tukipaketit ovat väärin, mutta sitä ei toisella väärällä paketilla voi korjata."

Eli suomeksi; tulihan sitä luvattua kaikenlaista, mutta nyt kun ollaan päästy ministeriauton takapenkille, niin ne lupaukset sille Jakomäen kaljakuppilan väelle voidaan unohtaa. Kun se Kreikka saa sitä lainaa jokatapauksessa. Tämä tosin oli tiedossa jo vaalikamppanjan aikana, mutta silloin sitä kykeni heittelemään ihan mitä tahansa. Eihän niistä ei kuitenkaan kukaan muista tätä juttua enää seuraavissa vaaleissa. Ei ainakaan kun "kansan mies Timo" heittää taas muutaman pikku "soinismin". Niille sitä sitten voidaan naureskella perjantaipullon ja lenkkimakkaran säestyksellä. Ja äänestää jatkojen jatkojytky.