Maanantai. Voiko olla yhtään parempaa päivää kirjoittaa viinasta? Viikonlopun aikana kun sitä on vedetty viinaa kuka sopivasti, kuka pikkaisen enemmän ja osa aivan varmasti niin paljon, että tänään mietityttää, että oliko ihan pakko. Tämä kaikki on tapahtunut ympäri Suomea, mutta myös ympäri Eurooppaa, jopa ympäri maailmaa.
Varsinaisen kimmokkeen kirjoittaa viinasta sain tällä erää Ilta-Sanomien paperiversiosta. Lehti kun kirjoittaa tänään vähintäänkin kaksi ja puoli juttua, jotka liittyvät aivan suoraan viinaan ja suomalaisten juomiseen. Ai miten niin "puoli juttua"?
No, yksi IS:n jutuista käsittelee maassamme tapahtuvia poliisin kotihälytyksiä. Ja kun muistamme, että näistä hälytyksistä noin 80% voidaan jollain tavalla johtaa alkoholipohjaisiksi, niin siksi annan IS:n jutulle puolikkaan alkoholipisteen. Kotihälytyksistä, poliisista ja varmaan myös viinasta, niistä myöhemmin tässä samassa blogissa.
Toinen IS:n juttu kertoo sitten siitä, että Tallinnan kaupungin määräämä alkoholin myyntikielto sunnuntaisin tulee todennäköisesti kaatumaan. Tai ainakaan kaupat eivät tule noudattamaan sitä, kaupunginhallituksella kun ei todennäköisesti ole valtuuksia puuttua yksittäisten kauppojen kaupankäyniin.
Se, että myyntikielto kaatuu, on erinomainen uutinen Tallinnan matkoja järjestäville matkanjärjestäjille. Viina kun on Tallinnassa kuitenkin vielä niin paljon laivojen hintoja halvempaa, että vaikka myyntikielto saattaisikin nostaa jonkinverran laivamyyntiä, se veisi niin paljon matkustajia, että kohonnut laivamyynti tuskin korvaisi menetyksiä. Siksi lienee parempi, että viinaa saa maista viikon päivästä riippumatta. Se takaa tasaisen matkustajavirran myös laivoille. Ja pitää laivat liikenteessä.
Se viimeinen juttu suomalaisten viinanjuontitavoista tämän päivän IS:ssä kertoo sitten siitä, kuinka juomista koitettiin rajoittaa jo sota-aikana. Vuonna 1944 Alkoja suljettiin sotilaiden kotiuttamisen takia, Alkot olivat kiinni marraskuun alusta aina itsenäisyyspäivään asti. Loppuvuodesta tosin tuo "viinaton kuukausi" otettiin sitten kiinni, sen verran vilkasta alkoholikauppa oli joulukuussa.
Sodan aikana viinan saamista toki rajoitettiin. Ja ihan luonnollisista syistä. Vihollista vastaan oli "hauskempaa" taistella selvinpäin kuin tuhannen kännissä. Vaikka toki rintamallakin dokattiin. Kaikilla meillä lienee muistissa Tuntemattoman Sotilaan Mannerheimin syntymäpäivä -kohtaus, jossa upseeristo vetelee konjakkia teltassaan ja sotilaat kiljua omien telttojensa edessä. Tämä lienee olleen varsinkin asemasodan aikana melko tavallista. Rintamalla ryypättiin aina kun siihen vain oli mahdollisuus.
Aivan kuten nykyään, valtio sai merkittäviä tuloja viinanjuonnista jo sodanaikana. Puhumattakaan silloin, kun taistelut hieman rauhoittuivat. Kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1944, maaherrat päättivät pistää Alkot kiinni. Mutta kun torjuntavoitto oli saavutettu, viinakaupat ja ravintolat oli pakko avata. Ihan vaan sen takia, että valtio sai viinanmyynnistä tuloja ihan mukavasti. Avoimet ovet johtivat sitten siihen, että kun kuluttajien rahavarat kasvoivat, myös viinan kulutus kasvoi. Kuulemma jopa 21 -kertaiseksi. Että kyllä se jonkin verran maistui silloinkin......
Kun noita sodanaikaisia uutisia viinan juonnista ja sen rajoituksista lueskelee, mieleen tulee väistämättä se, että viinaa on Suomessa juotu aina. Juomistavat ovat vain muuttuneet. Kun ennenvanhaan erä-Erkki kiskaisi Kossupullon päivän savotan päälle, nykyisin suurilla silmälaseilla varustetut hiipsterit polkaisevat trendikuppilaan Jopollaan. Tai kun aikoinaan ylioppilaat ja maisterit nautiskelivat viinansa kristallilaseista kivitalossa, nykyään työtön Tapio pistää viimeiset rahansa Kossupulloon ja sammuu niukasti kalustetun yksiönsä laverille jo iltapäivällä. Mutta viina maistuu, eikä sille oikein kukaan voi mitään. Ei varsinkaan kun siitä kiliisee rahaa valtion pohjattomaan kirstuun ihan kivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti