Jääkiekkoliitto

                                                                   

Suomen Jääkiekkoliitosta kuuluu historian siipien havinaa lauantaina 08.11.2014. Tuolloin Jääkiekkoliiton liittohallitus valitsee liitolle uuden puheenjohtajan. Tuota virkaa on hoitanut Kalervo Kummola alkaen vuodesta 1997 eikä ennen lauantaita Kummola ole joutunut kohtaamaan vastaehdokkaita. Hänen toimikauttaan on jatkettu tähän asti aina automaattisesti.  Mutta nyt, ensimmäisen kerran urallaan, Kummola joutuu perustelemaan, miksi juuri hän olisi paras vaihtoehto johtamaan Jääkiekkoliittoa myös tulevaisuudessa. Tämä lienee Kalelle pikkuinen ongelma, tähän asti kun murina ja kiukuttelu on riittänyt niille, jotka ovat edes ajatelleet ryhtyvänsä vastaehdokkaiksi.

Kalervo Kummolan aikana jääkiekko on noussut Suomen suosituimmaksi lajiksi. Sitä ei kukaan kykene kieltämään. Lähinnä jonkinlainen akateeminen keskustelu voitaisiin käydä siitä, että kävikö näin Kummolan ansiosta vai hänestä riipumatta - olisiko jääkiekko noussut nykyiseen kukoistukseen vaikka liittoa olisi johtanut ihan kuka tahansa. Kummola on aivan varmasti tehnyt paljon asioita oikein, mutta ihan samalla varmuudella myös asioita, joita olisi voinut tehdä toisella tavalla.

Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että suomalainen jääkiekko elää vähän samanlaista elämää kuin Pohjois-Korea. Kukaan ei uskalla haastaa Kalea, vaikka aihetta olisikin. Kaikki pelkäävät oman päänsä puolesta, sillä jos sitä joutuu kiekkomaailmassa Kummolan mustalle listalle, ura lajin parissa on ohi. Kysykääpä vaikka niiltä, jotka ovat saaneet Kiekkoliiton toimistosta kenkää. Suurin osa näistä tyypeistä, jotka ovat irtisanomisensa jaksaneet riitauttaa, ovat voittaneet juttunsa eri oikeusasteissa. Mutta kun sukset ovat olleet ristissä Kummolan kanssa, työt on loppuneet.

Mutta niinkuin sanottu, onhan Kummola saanut paljon aikaiseksi. Jääkiekko on tällä hetkellä kiistatta maamme suosituin laji. Olisiko tämä tapahtunut ilman Kalea, sitä ei kukaan osaa sanoa. Maailmanmestaruus 1995 ja maajoukkueen jatkuva menestys kansainvälisissä turnauksissa vauhdittivat suosion nousua kiistatta. Se, mikä vaikutus liiton puheenjohtajalla tähän menestykseen on ollut, on jokaisen arvioijan omassa mielessä. Itse olen sitä mieltä, että menestys olisi tullut joka tapauksessa perustuen siihen loistavaan pohjatyöhön, jota liiton toimenpiteistä huolimatta kentällä on tehty vuosikausia.

Liiton puheenjohtajan toimintaa pitääkin arvioida sen pohjalta, kuinka hän on kyennyt ulosmittaamaan maajoukkueiden menestyksen. Ja Kummolan kohdalla; suosiota on, menestystä on, mutta kentällä voidaan huonosti. Lajin kustannukset karkaavat käsistä, valmentajia ja varsinkin tuomareita ei ole riittävästi vaikka harrastajia riittäisikin, Mestiksen, joka on liiton järjestämä korkein sarja, arvostus laskee kuin lehmän häntä. Eli jotenkin tuntuu, että liiton johdossa ollaan sokeuduttu menestyksen perusteella. Kun maajoukkueet, siis miesten kuin naisten, menestyvät, ollaan luotettu liikaa siihen, että tämä vetää harrastajia, mutta infra harrastajien ympärillä, on samaan aikaan unohdettu. Jotenkin tuntuu, että liiton johdossa on koettu tärkeimmäksi asiaksi se, että on lajin pohjalta päästy riittävän vaikutusvaltaisiin pöytiin.

Jos ja kun näin on käynyt, tilanne vaatii uusia tuulia. Löytyvätkö ne puheenjohtajaa vaihtamalla vai jatkamalla vanhalla johtajalla, joka lupaa muuttaa toimintatapojaan - en minä tiedä. Ja onneksi minun ei tarvitse äänestää lauantaina. Pitkään ihan konkreettisesti jääkiekkokentällä toimineena katselen kuitenkin lajin terävimmän johdon valintaa mielenkiinnolla. Ja pieni pelko puserossa. Toivottavasti liittohallituksessa eri olla sokeuduttu menestyksestä, sillä se ei tule jatkumaan, jos laji-ihmiset eivät uskalla tehdä ratkaisuja. Joskus jopa kipeitä sellaisia.