Jääkiekkokatsaus

                                                           
                                                              

Kotimainen kiekkokausi on saatu hyvin alkuun, joten on tullut aika ruotia hieman tähän asti tapahtunutta.

Jätän NHL:n kokonaan ulos tästä kirjoituksesta, sillä siellä ollaan sen verran myöhässä, että asemia vielä haetaan. Siksi NHL:stä on turha kirjoittaa, ainakaan ihan vielä. Mutta onneksi näitä HL -sarjoja riittää täällä pohjolassakin, joten aloitetaan niistä.

CHL. Suurella älämölyllä synnyttetty sarja, joka pyörii nyt ensimmäistä kauttaan. Lohkovaiheet on pelattu ja seuraavaksi pelataan jonkinmoiset pudotuspelit ja niin edelleen. CHL:n ongelma on se, että sitä pelataan ikäänkuin lepakkovuoroilla, jotka ovat jääneet yli kansallisilta sarjoilla. Kukaan ei alkuhuuman jälkeen oikein jaksa enää innostua, ei katsojat eikä pelaajat. Euroopan laajuinen kilpailu myös jääkiekossa jalkapallon tapaan on ajatuksena kaunis ja kannatettava, mutta käytännössä hieman vaikea. Jotkut suomalaisjoukkueet jatkavat pudotuspelivaiheeseen, jotkut taas ei (?). Ketään ei oikein napaa. Toivottavasti CHL saa ilmaa siipiensä alle ja kasvaa tulevaisuudessa ihan oikeaksi kilpailuksi, jonka voittoa seurat ja kannattajat tavoittelevat tosissaan. Nyt se ei vielä sitä ole.

KHL on tullut suomalaisille kiekkoihmisille tutummaksi sarjaksi Jokereiden aloitettua taipaleensa siellä. Pelejä on nyt tätä kirjoittaessa veivattu vajaa parikymmentä, ja niiden perusteella on melko turvallista sanoa, että KHL on laadultaan ja tasoltaan Euroopan johtava jääkiekkosarja. Tässä väittämässä ei ole edes Jokeri -lisää, vaan arvio perustuu puhtaasti siihen, minkätasoisia pelejä liigassa pelataan. Pärjätäkseen KHL:ssä, joukkueen täytyy olla rakennettu aivan huippu-, mielellään maajoukkuetasoisten,  pelaajien varaan. Joka näkyy väistämättä jäällä pelin tasossa.

Suomessa osa kiekkoniiloista jaksaa ilakoida uutisista, joiden mukaan osalla KHL -joukkueista on palkat myöhässä. Tämä saattaa tulla yllärinä, mutta niin ne ovat joilllakin suomalaisseuroillakin. Ja toisaalta, aivan kuten Hannu Jortikka totesi, venäläinen menttaliteetti on hieman erilainen kun se, mihin olemme tottuneet. Ja kolmanneksi, ainakaan toistaiseksi nämä talousasiat eivät ole näkyneet jäällä, vaan siellä on esitetty korkeatasoista kiekkoa, jollaisesta SM -liigassa voidaan vaan haaveilla.

Josta pääsemmekin näppärästi kotoiseen SM-liigaan, tai Liigaan, kuten nimi nykyisin kuuluu. Katsomoissa on ollut tilaa. Tämä on kuulemma jokasyksyinen ongelma, jota kaunis ja kuulas syyssää ainakaan helpota. No, onneksi kohta on marraskuu ja väki löytää tiensä taas kiekkokatsomoihin.

Pelillisesti Liiga ei paljoa uutta ole tarjonnut. Otteluita pelataan, jotkut voittavat ja Vaasan Sport nousijajoukkueena häviää. Illasta toiseen. Sarjakärjessä porskuttaa Lukko, jota uumoiltiin sinne jo ennen sarjan alkua, Kärpät alisuorittaa ja HIFK vajoaa erinomaisen alun jälkeen liigan keskikastiin, jonne se materiaalinsa perusteella kuuluukin.

Liigan ongelmana on kautta maailman sivu ollut se, että sen päättävän elimen muodostaa seurojen päättäjistä rakennettu johtokunta. Ja kuten tiedämme, urheiluijohtaminen on näihin päiviin saakka ollut pääsääntöisesti naurettavan ja säälittävän rajamailla. Onneksi tilanne on muuttumassa, nykyään jo ainakin IFK:n johtoportaassa istuu ihan oikeita yritysjohtajia, ei pelkästään paikkakunnan puuhamiehiä, jotka keräävät kunniaa toimimalla liigaseuran johtokunnassa. Toivoa liigan pelastamiseksi siis on.

Liigaa ei tosin pelasteta sillä, että tuijotetaan vain ja ainoastaan oman seuran taloudelliseen menestykseen. Nyt syksyllä Liigan pitäisi päättää tulevien kausien kilpailumuodoista ja yksi ajatus, joka on heitetty ilmoille, on ollut joukkuemäärän kasvattaminen. Ei, ei ja vielä kerran ei. Mikäli liiga tuosta vielä kasvaa, ei laadukkaita pelaajia kerta kaikkiaan enää vaan riitä. Ja Mestis kuihtuu hiljalleen pois, koska liiga imee kaikki vähänkin potentiaalia omaavat. Pelit kotihallissa lisääntyvät, mutta jaksavatko katsojat enää? Nykyinenkin ottelumäärä tuntuu olevan liikaa.

Kannattaisi ehkä miettiä jopa sarjan pienentämistä? Korkeatasoisempia pelejä, suurempi mielenkiinto, enemmän katsojia, lippuhintojen tarkistus.......? Siinä muutama asia ihan vaan pohdittavaksi.