Poliisi

Poliisi on ilmoittanut, että sen resurssit eivät riitä ratkoa ns. pimeitä omaisuusrikoksia. Pimeä rikos tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tekijä ei jää kiinni paikan päällä. Erityisesti taskuvarkaudet, seinien töhriminen ja polkupyörävarkaudet jäävät usein selvittämättä, aika kun ei yksinkertaisesti riitä. Lisäksi poliisia on ohjeistettu panostamaan talousrikoksiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja liikennevalvontaan.

Tottakai on hyvä, että suuret talousrikokset selvitellään. Samoin järjestäytynyt rikollisuus on syytä saattaa kuriin ennenkuin se saa samanlaisen jalansijan Suomessa kuin vaikkapa mafia Italiassa. Liikennevalvonta, mikäli se tarkoittaa pusikossa tutkan kanssa tyhjää tietä kyttäävää poliisia sen sijaan herättää kummastusta. Mutta liikennevalvontaan panostetaan, lähinnä siksi, että kun Päivi Räsänen ajoi liikkuvan poliisin alas, hän tuli siinä yhteydessä luvanneeksi, ettei liikennevalvonta huonone. Siksi tätä valvontaa painotetaan, vaikka sitten muiden rikosten tutkinnan kustannuksella.

"Pienten", pimeiden omaisuusrikosten huono selviämisprosentti on ongelmallinen monella tapaa. Ensinnäkin vaikka rikos oli suuressa kuvassa kuinka pieni tahansa, se on uhrilleen aina suuri. Jos joku vie taskustasi lompakon, se ei varmasti liikauta poliisia paljoakaan, mutta sinulle menetys on suuri. Ja koet olevasi uhri. Kun poliisi sitten ilmoittaa ettei se välttämättä ehdi tutkia tätä rikosta ollenkaan, niin eihän se mukavalta tunnu. Eikä siinä paljoa silloin lämmitä se, että samaan aikaan saadaan kiinni joku suuri talousrikollinen.

Toisekseen nämä pienet rikokset, varsinkin kun ne lähtökohtaisesti jäävät ratkeamatta, rasittavat vakuutusmaksuja. Kun vakuutusyhtiö korvaa riittävän määrän varastettuja polkupyöriä, se näkyy automaattisesti vakuutusmaksuissa. Ja näin nämä rikokset tulevat maksuun kollegiaalisesti kaikille vakuutuksenottajille.

Poliisia on totuttu pitämään jonkinlaisena yhteiskunnan kivijalkana. Poliisi auttaa kun hätä on suurin ja jo pelkkä poliisin läsnäolo luo turvallisuuden tunnetta. Nyt kun määrärahoja supistetaan ja tästä johtuen toiminnan painopisteitä joudutaan kohdentamaan yhä tarkemmin ns. suuriin rikoksiin, pieni ihminen pienine murheineen uhkaa jäädä huomiotta. Niinkuin jo todettu, omaan omaisuuteen kohdistuva rikos tuntuu uhrista suurelta ja mikäli sitä viranomaisten toimesta vähätellään, luottamus poliisitoimeen laskee. Samaan aikaan rikosten tekokynnys tietyissä piireissä laskee kun kiinnijäämisen riski on olematon.

Vika ei ole yksittäisessä poliisimiehessä. On varmasti  turhauttavaa kohdata kansalaisia silmästä silmään tietäen koko ajan, ettei juuri tuohon sinun rikoksen tutkintaan tule riittämään resursseja. Ihmisillä saattaa olla suurikin hätä, mutta kun esimiehet aina eduskuntaan myöten ovat päättäneet, että poliisi ei keskity  pikkurikoksiin, on sen rikosilmoitusta vastaanottavan konstaapelin kädet kohtuullisen sidotut. Vaikka kuinka tekisi mieli auttaa.