Musiikki on kadonnut

Mihin on kadonnut musiikki? Kysyn vaan. Ja juu, kyllähän nykyään musiikki soi koko ajan ja joka paikassa, mutta silti se on kadoksissa.

Vai mitä sanotte siitä, että ei-niin-kauhean-kauaa-sitten musiikin eteen joutui tekemäänkin töitä. Ainakin sellaisen musiikin, josta itse piti. Piti mennä Tunnelin Levyyn, piti korvat punaisia yrittää kiinnittää myyjän huomion kun tämä jutteli kavereittensa kanssa, piti nyt jo koko naama punaisena uskaltaa pyytää juuri sen oman lempiartistin/bändin levy jonka myyjä säälivästi hymähdellen sitten kävi hakemasta takahuoneesta. Iva johtui siitä, että Tunnelin Levyssä asui kaikki tieto siitä, mitä tuolloin piti ja sai kuunnella. Ja jos ostit jonkun levyn joka oli vaikkapa listalla, et tiennyt musiikista mitään. Ja olit "asiantuntijoiden" mielestä säälittävä luuseri.

Sitten sen tuskalla hankitun levyn kanssa kotiiin. Luxor stereohässäkästä, missä oli radio, kasetti- ja levysoitin, kansi auki ja tuo n. 30 cm läpimitaltaan oleva musta lätty soittimeen, soittimen neula levyn alkuun ja niin musiikki täytti mökin. Juuri se musiikki, mitä halusit kuunnella. Ja siinä kuunnellessa saattoi sitten tutkailla levyn kantta, joka myös oli iso ja parhaimmillaan taidetta. Äänikin oli uudessa LP:ssä lähes moitteeton, mutta kun olit hinkannut sitä samaa levyä riittävästi, olihan kysymyksessä sinun lempparilevy, sekaan alkoi tulla napsuja ja riksahduksia, saattoipa neula jossain kohdin jäädä jopa paikoilleen junnaamaan.

Oli myös toinen keino kuunnella musiikkia. Hankittiin Phlipsin päältä avattava kasettimankka ja tyhjä C -kasetti (punainen BASF, joka oli suunniteltu pop musiikille). Yhdistettiin kyseinen tekniikan riemuvoitto edellä mainittuun Luxor -hässäkkään. Olihan siinä toki oma kasettisoitin, mutta Philips oli teknisesti parempi..... Yeah right! Mutta sitten kaikki oli valmista.

Radiosta tuli kaksi nuorisomusiikkia soittavaa ohjelmaa viikossa. Lauantaina klo 11.30 tuli eri nimillä pyörinyt puolen tunnin ohjelman, joka ainakin jossain välissä oli nimeltään Purkkaa ja Jytää. Ja se toinen oli Nuorten sävellahja, joka alkoi rinnakkaisohjelmalta klo 16.05 ja päättyi klo 17.00. Toki sunnuntaina tuli vielä radion ruotsinkielliseltä kanavalta Ungdomens gåva i toner, mutta se oli jo hifistelyä. Noista ohjelmista sitten nauhoitettiin niitä lempparibiisejä. Nauhoitus tapahtui siten, että sormet valmiusasemissa play ja rec napeilla odotettiin milloin biisi radiossa alkoi. Eihän se koskaan alusta alkanut, sillä juontaja puhui aina alun päälle. Ja aloitti tarinansa vielä biisin kestäessä. Niinpä C -kasetilla oli sekä alusta että lopusta pätkittyjä biisejä.Mutta hyviä sellaisia. Kun kasetin päälle  vielä kirjoitti "sekalaista", oli homma valmis.

Vielä hetken yritti musiikki olla olemassa. C -kasetin ja LP -levyn jälkeen tuli CD -levy, mutta ei sekään kauaa jaksanut. CD:llä oli pitkälti samoja ominaisuuksia kuin LP:lläkin, piti mennä kauppaan, se piti hankkia, se piti panna soittimeen jne. Mutta ei CD:kään kauaa jaksanut, alkaa olla hiljalleen historiaa sekin. Sillä eihän kukaan CD -levyjä enää osta paitsi silloin kun hankkii joko Lauri Tähkän tai Suvi Teräsniskan uusimman.

Nykyään ei ole siis enää musiikkia. Jos haluat sitä kuunnella, otat ihan minkä elektronisen laitteen tahansa, painelet muutamia nappeja ja kas, sieltä tulee musiikkia. Tulee musiikkia laadulla, josta et ole aikaisemmin voinut uneksiakaan, tulee juuri ne biisit siinä järjestyksessä kun sinä haluat ja juuri silloin kun sinä haluat. Tulee kyllä, mutta silti musiikki on hukassa. Siinä ei enää metsästämisen haastetta, ei riemua siitä kun onnistut saamaan saaliksesi juuri sen biisin mitä olet jahdannut viikkotolkulla, ei ole niitä levynkansia joita rapistella, ei riksahduksia eikä raksahduksia. Jos haluat tänään kuulla vaikkapa Isac Eliotin (hah) uuden biisin, sinun ei tarvitse jahdata sitä radiosta sormet rec napilla. Riittää kun vaikkapa aamulla hampaita pestessäsi naputtelet sähköhammasharjaasi, niin jo alkaa Eliot laulaa. Jostain Sporitfysta tai jostain, en minä tiedä. Mutta ei ainakaan Luxorista.