AKT

 

Nyt ihmetyttää AKT:n herrojen herkkänahkaisuus. Luulisi sitä kardaaniakselin öljyssä marinoitujen ja merituulen ahavoimien miesten kestävän paljonkin. Mutta ei. Pienintäkin risahdusta pelästytään kuin neidit,  vaikka toimistossakin on akkojen paikka osoitettu jo Pekka Rädyn ajoista jonnekin sinne kahvinkeittimen ja palaveriwienereiden väliin.

Ensin säkähdettiin Raahessa, kun pääluottamusmiestä peloteltiin. Oli kauhea älämöly ja itku siitä, että venäläiset olivat käyttäneet "chigagolaisia uhkauksia". No, ei löytynyt hevosenpäitä sängystä eikä rikkiammuttuja polvilumpioita, sen sijaan löytyi lakitoimiston sivistynyt kirje, jossa muistutettiin, että sitä saattaa joutua vaikka korvausvastuuseen jos turhaa haittaa toisten liiketoimintaa. Tätä kirjettä kommentoimaan ei sitten AKT:sta löytynytkään ketään.

Mutta kun pelotti, jotain piti tehdä. Suljettiin kaikki satamat kostoksi.

Ja taas pelottaa. AKT:n pomon mukaan Itellan kanssa käydyissä neuvotteluissa vastapuoli on käynyt "rajuja ja yksipuolisia" neuvotteluja. Hui kauheaa! Mutta onneksi AKT:lla on ratkaisu tähänkin. Pistetään Itellan kuljetukset kiinni. Ja siinä sivussa osa satamaakin. 

Kannattaisikohan sitä välillä vaikka kiivetä satamanosturiin maisemia ihailemaan tai vaikka katsella sieltä toimiston ikkunasta ulos. Sitä, mikä niistä näkyy, kutsutaan maailmaksi. Ja maailmassa voi joskus käydä niinkin, ettei ihan kaikki mene oman mielen mukaan. Joku voi neuvotteluissa vaikka sanoa ei. Tai muistuttaa siitä, että heilläkin on oikeus pyörittää omaa liiketoimintaa. Se on vaan opeteltava hyväksymään ilman että aina mennään nurkkaan mököttämään niinkuin teini. Tai AKT:n tapauksessa pistetään puoli Suomea kiinni. Jos tuntuu vaikealta tai jos kauheasti pelottaa, sitten pitää vaihtaa neuvottelijoita. Ilman kiukuttelua.