Isä

                                                           

Sunnuntaina 09.11. on isänpäivä. Onnea omalleni, jos satut tätä lukemaan. Ja onnea kaikille muillekin isille, jotka näille sivuille ovat eksyneet.

Viime aikoina, kiitos Rautavaaran järkyttävän onnettomuuden, on keskusteltu todella paljon äitien jaksamisesta. Kuinka vaikeaa on kun perheen isä joutuu matkustamaan työnsä takia ja äiti on kotona lasten kanssa. Siinähän äiti palaa loppuun ja tuloksena kärjistetysti on sitten Rautavaaran tapaisia tragedioita. Kun äideillä on niin vaikeaa......

Ja juu, aivan varmasti se vanne välillä puristaa siellä kotona kun ainoa sosiaalinen kontakti on kolmatta päivää huutava lapsi. Mutta toisaalta,  tuskinpa se iskäkään siellä työmatkallaan palmun alla margaritoja vetelee. Koska kysymyksessä on TYÖmatka. Eli iskä on reissussa ihan vaan sen takia, että sille Ville-Katariinalle saataisiin vaippoja ja äidinmaidonkorviketta. Iskä ei matkusta vittuillakseen äidille. Omalle vaimolleen.

Tämä unohtuu usein Rautavaaran onnettomuuden kaltaisista tapahtumista kirjoitettaessa. Äidillä, joka tappaa kolme lastaan, on ollut niin vaikeaa, että hän on ajautunut näinkin lopulliseen ratkaisuun. Entäpä isällä? Kuka on ikinä kirjoittanut tai edes tullut miettineeksi, onko iskällä(kin) kenties vaikeaa? Onko se sitten loppujen lopuksi niin helkkarin helppoa lähteä sinne työmatkalle jokaikinen maanantaina? Kuinka helppoa se on jättää lapsensa? Vaikka äidin kanssa menisikin huonosti, tunneside lapsiin on olemassa aina. Eikä se katkea, vaikka iskä kuinka reissaisi työmatkoilla. Tai asuisi kaukana.

Takaisin Rautavaaraan. Äiti ajautui siis käsittämättömään ratkaisuun. Suutuspäissään kenties? Loppuun palaneena kenties? Näyttääkseen isille kenties? Äidin tekoa on kovasti koitettu ymmärtää sosiaalisessa mediassa. Kuinka vaikeaa hänellä on ollut, on ollut puhetta erosta ja niin edelleen...... Voi voi.

Kuka on uhrannut ajatustakaan bussissa istuneelle isälle? Kuka on miettinyt sitä, miltä tuntuu, kun oma vaimo ilmestyy pysäkiltä bussiin ja aloittaa dramaattisen riidan lasten hoidosta? Kuka on miettinyt sitä, että riidan jälkeen, kun tilanne ja omat tunteet ovat jo hieman rauhoittuneet, näet bussin eteen ajavan auton ja äkkiä tunnistat sen vaimosi autoksi? Kuka on miettinyt sitä, miltä tuntuu siltä isästä, kun poliisi kertoo omien lapsien ja vaimon menehtyneen? Kuka on miettinyt sitä, miltä isästä tuntuu herätä seuraavaan päivään......?

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyllistää ketään. Kun puhutaan ihmissuhteista, kysymyksessä on aina ihmisten välinen asia. Ja silloin on absoluuttisesti vaikea osoittaa syyllisiä. Usein kun vikaa on vähän jokaisessa. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kiinnittää huomio siihen, että Rautavaaran tapaisissa onnettomuuksissa kärsijöinä ei ole pelkästään lapset, vaan myös aika moni muu. Kuten esimerkiksi isät.

Heidän puolestaan vaan aika harva jaksaa pitää meteliä.